Keittiötarinoita #18

Helmikuun 20, 2010 kello 9:39 am | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Tässä yksi Wiljam-strippi viikonlopun ratoksi.  Olkoon se oodi onnellisesta possusta, vaikka Sulo Röhkylle ei yhtä hyvin käynytkään kuin Vaahteramäen Eemelin Possukalle.  Tämä on aikuisten tarina.

Karjalassa syntynyt keittiömestari Wiljam Pyy on suomalaisen ravintolamaailman yksi legendoista.  Hän on laittanut minulle näitä tarinoitaan tulemaan viime syksystä saakka ja nyt minulla on hieno kimara suomalaista ravintolahistoriaa puolen vuosisadan ajalta.  Tarinat on nyt tallennettu ainakin tänne blogiin.  Toivottavasti ne saadaan joskus julki myös jossakin toisessakin muodossa.

Pyypaisti #18

SULO RÖHKYN – POTSIN JALGUA .- olimme kotiutuneet karankalahtee-  peltuo oli jo viljelyn verran – kartohkua – kaurua – otrua – ruis ei oikein menestynyt – meil oli pikku possu – sulo röhky – pihal oli aitaus mutta hää ei oikein viihtynynnä vaan murtautui kaivamalla aijan ali ja eiku nuapurin siirin seuraksi – sit hää tuotii peräkärrys tuas aitauksee – riijuu reissu jäi aina vähäseks – tuli joulukuu ja ja potsin elinpäivie alettii laskie – meitä penskoi se vähä suretti – teurastomosta tuli iso lihava karvane starikka tussari olgapiäl – meilhää ei ollu sotatarvikkeita ku tuattoin oli 6 vuotta tussari olal – no sitte sulo röhky vietii karjakeittiön etee ja poks – vettä oli lämmitetty ja karstuamine alkoi – veret astiaa ja miehää se jouvuin vispaamaan sitä ettei murustuisi – siitä sitte muamoi laitto mykykeittua – mitä nuapuritki kävi maistelmasa – jouluuattona muamoi paisto vatruskit  - piirakat ja leivät – sit iso potsinjalka pantii vajill ja uunii yöks – uattona tuattoi sit leikkeli isoja viipaleita ja se viijen sentin läski oli sit hyvää ku sitä leiväl siveli .-.

KEITTIÖTARINOITA #18

Helmikuun 3, 2010 kello 8:52 pm | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Valtiopäivien avajaisten kunniaksi tarina Suomen herroista Wiljam Pyyn näkövinkkelistä.  Minulle on kertynyt jo 30 sivua keittiömestari Wiljam Pyyn lähettämiä pikkutarinoita, joita ripottelen tänne omaksi ja muiden huviksi sekä suomalaisen ruokakulttuurin kunniaksi;-)  Nyt vuorossa jo …

Pyypaisti #18

elitessä oli vahtimestarina iso ja vahva herra räihä – kerran taas tuli juhlimaan eduskunnasta herraporukkaa – ilta meni jo ehtoopuolelle ja porukasta alkoi löytyä huumorimiehiä omasta mielestään – eräs nousi pöydälle ja alkoi tanssia ripaskaa – silloin räihä puuttui peliin ja kehoitti tulemaan alas – johonka iloveikko matti – ettekö te tunne minua ??? kuka minä olen ?  - johonka räihä – ole vaikka kekkosen matti mutta täällä ei tanssita – otti vyötäröstä ja kantoi narikkaan – takki niskaan ja ulos missä jo odottikin musta mersu .-.

Keittiötarinoita #17

Tammikuun 26, 2010 kello 7:27 am | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Koska tarinani viime viikonlopun epäonnistuneesta molekyylikokeilusta ei ota syntyäkseen, laitanpa lämpimikseni taas pari Wiljamin tarinaa tähän tiistaiaamun tummuuteen.  Tällä kertaa vastuu siirtyy lukijalle:-) Nämä tarinat kuuluvat siis sarjaan keittiömestari Wiljam Pyyn edesottamuksista hänen puolen vuosisataa kestäneeltä ammattiuraltaan.

Lapsena luin Pohjolan Sanomista Nätti-Jussin tarinoita.  Nämä Wiljamin omat muistuttavat joskus hiukan niitä.

Pyypaisti 17

ollessani sillankorvassa henkilökunnalla oli omat ruuat – silloin mestari ja emäntä tekivät hyppyvuoroja – 10-14 .- 18 -22 – he poistuivat lepäämään – hovimestari miettinen ei mennyt alakertaan henkilöstön joukkoon vaan hän varttui kun päälliköt poistuivat –  tuli aina tilaamaan itselleen pihvin mikä oli kiellettyä – tämä ei nyt ole kunniakseni mutta kerran laitoin pahviwieninleikkeen – leikkasin aaltopahvista leikkeen näköisen palan ja liotin sen pehmeäksi – täysleivitys ja kauniin ruskeaksi paistettu – sitruuna -anjovis – kapris koriste ja perunamuusia kauniisti pursotettuna ja salaatit – miettinen oli syönyt muutaman palan kun äkkäsi ettei tämä ole lihaa – siitäkös hän närkästyi ja pöljä meni valittamaan mesulle – jolta sai kovat haukut ja varoituksen -hurri johansson kuulusteli kuka meistä oli sen tehnyt – peloissani tunnustin ja pelkäsin lopareita – mutta hoonolla soomekielellä – tämä ei saa olla toiste ja ku tuhlata kallis muna ja korppu  .-. w.p

ravintolaan tuli kaupparatsu ja aikansa pälpätettyään hovin kaa tuli maininneeksi että hän tietää mistäpäin ja kenen on lihat – kalat -linnut – no hovi kiinnostu ja löi vetoa – kokki toi sisäfileen – aikansa nuuhkittuaan hän totesi – tämä on ylistaron elman tilalta vasikkaa – sitten ulkofile – tämä oli helppo tapaus – tämä on se iso siitossonni siuntiosta kuten iivari isäntäkin – hauki seuraavana – tässä menikin aikaa mutta sitten valkeni – joo tämä on korppoosta elmerin katiskasta – hovi alkoi jo hiukan hermostua – mutta riekko – sitä tutkittiin peräaukon kautta hartaasti – kyllä tämä on rukalta aslakin lankapyydyksestä – silloin kokki tempasi housut nilkkoihin ja pyyti – en tiedä missä olen syntynyt – voisitko valaista minua – no sormea pyöriteltiin antaumuksella ja pitkään – kyllä sinä olet syntynyt junassa ja toijalan paikkeilla viskattu tantereelle – hovi joutui tarjoamaan lounaan .-. w.p.

Keittiötarinoita #16

Tammikuun 22, 2010 kello 7:28 pm | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Tämä Wiljam Pyyn tarina minun on pakko laittaa ihan yksinään, sillä on jotenkin henkeäsalpaava ajatus, että joku on saanut tavata Yuri Gagarinin elävänä!  En tiedä, onko tuo alla kerrottu tapaaminen tapahtunut tällä Gagarinin ensimmäisellä Suomen vierailulla vai jollakin myöhemmällä privaattimatkalla.  Enkä edes tiedä, sävähdyttääkö tämä tarina ketään muuta kuin minua.  Minulle on vain itselleni ollut ihan riittävän iso henkinen askel irtautua maasta sen verran, että uskaltaudun max muutaman kilometrin korkeuteen maan pinnasta kuumailmapallollani.  Ajatus, että joku on ensimmäisenä ihmisenä maailmassa ohjanut “avaruuskojeen” ensi pois ja sitten takaisin maan pinnalle, on minusta huikea.  Tuossa linkkaamassani Ylen Elävän Arkiston radiopätkässä Gagarin kertoo kokemuksesta upeasti.  Siksi laitan tämän tarinan yksinään ja jätän muut Wiljamin tällä viikolla lähettämät odottamaan toista hetkeä.

Yuri Gagarin oli muuten tämän Ylen Elävän Arkiston TV-pätkän perusteella äärettömän karismaattinen tyyppi!

Pyypaisti #16

ollessani ruokalanhoitajana sain silloin tällöin viikonloppukeikkoja – pieniä yksityistilauksia – vuosaaressa oli vapaa-ajan maja minne tuli vieraita ulkomaita myöten – kalevi sorsa (tai joku muu poliitikko) ja välläri oli kutsunut juri gagarin tutustumaan telakkateollisuuteen ja sitten pilkille – aamupalan jälkeen herrat lähtivät jäälle ja päivällinen piti olla kello viisitoista valmiina – prikulleen varttia vaille porukka tuli alkudrinkille – juri oli onnellinen kun oli saanut muutaman ahvenen – minun piti perata ne nopeasti ja sitten niitä kärvennettiin takkatulella ennen ruokailua – olin saanut votkinin veijolta tosi mureaa sisäfilettä – alkuun oli graavilohta muskotiperunain kera – paahdettua körtsikkää hapankaalipekonin ja valkosipuliperunain kera – leikkasin fileen pöydässä ja sitten vielä liekitin sen – juri oli silmät ymmyrkäisenä että mitä täällä oikein  tapahtuu -jälkkäriksi tein tyrnimarjaparfaitin –  hän oli aika pieni ukonkäppänä ja lähtiessä tuli minua halaamaan ja poskisuukottelemaan – minä olin aika hämillään koska eihän meillä suomessa silleen – tilaus onnisttui erinomaisesti  -  harmittelin jälkeenpäin etten muistanut ottaa nimmareita .-.

Keittiötarinoita #15

Tammikuun 18, 2010 kello 2:06 pm | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Lätkän MM kisat nostattavat meissä suomalaisissa aina järkyttävän paljon tunteita.  Muinoin kylmän sodan aikaan niissä oli vielä oma lisäsäväyksensä, kun seurattiin, murskaako Neuvostoliiton “punakone” kilpailijansa vai käykö päin vastoin.  Muistan, että minun viaton mieleni ainakin oli Tsekkoslovakian puolella ilmeettömiä CCCP-koneita vastaan.  Wiljam Pyy kertoo nyt, mitä keittiön puolella tapahtui vuoden 1974 kisoissa.

Pyypaisti #15

Jääkiekkokisat 1974 oli suomelle suuri tapahtuma – hotellin ympärys aidattiin ja sisälle että ulos pääsi vain kulkuluvilla –

• DDR - ei saanut ollenkaan poistumislupia jotenka ressukat olivat neljä viikkoa hotellihuoneissaan – korttia pelaten ja peliluolassa aikaa viettäen –  ddr läisillä piti olla hapankaalia joka ruualla – ja hedelmät kantautui hotellihuoneisiin
• PUOLAN joukkue sai olla ilta kahdeksaan valmentajan antamilla luvilla mutta ei hekään oikein ulkona viihtyneet rahapulan johdosta – ruokiin olivat tyytyväisiä ja joukkuepöydässä oli vitsiniekat kun siellä naurunremakka ja sormella osoittelu oli jatkuvaa – puolalaiset tykkäsivät kaalikääryleistä ja possugulassista – kylläkin pyrin laittamaan vaihtelevaa ja maukasta ruokaa.-. w.p.
• S W :-  ruotsalaiset olivat kuin maailman omistajia käytävillä – ei heistä pitänyt kukaan – ainainen remu ja riehunta päällä – kahden viikon kuluttua tuli pieni takaisku kun valmentaja lopetti smörrebrödin ja annokset tulivatkin puolitettuina lautasilla – olivat resukat syöneet itsensä ylilihaviksi – pitihän heillä olla femöringsiä – runsas pöytä –  ja graavia lohta ynnä muut herkut – sitten tuli toinen takaisku – osa joukkueesta murtautui pelihallin pajatsoihin ja tyhjensivät 50 pennisistä – sitten röyhkimykset lähtivät kauppatorille – ostivat graavia lohta ja grillikylkeä ynnä muita herkkuja – joku soitti paparazzit paikalle kun hurrit maksavat vain viiskyt pennisillä – iltapäivä lehdet repi juttuja isoilla lööpeillä – siihen loppuivat huligaanien kaupunkireissut ja ruokapöydässä olikin yhtäkkiä ankea tunnelma – joka toisella musta silmä kun itäblokin veijarit kuritti heitä ketkä eksyivät käytäville – peliluola suljettiin jotenka heillä ei ollut paljon viihdykettä näiden pöljien ansiosta – ainut huvi vedellä hurreja turpiin -kylläkin pelimatkalla soitettiin abbaa ja yritettiin keskittyä peleihin -.- w.p.
• CESKOSLOVENSKO – tsekin joukkue oli isokokoista jengiä – makkararuuat ja tuore kala olivat hapankaalin kanssa suoittuja ruokia – hapankaalia menikin monta sataa kiloa – valmentaja että joukkueen johto oli vainoharhaista porukkaa – pelkäsivät että neukut myrkyttää heidät – olihan he mestarisuosikkeja – minun pitti keittää vesi termoksiin valmentajan silmän alla ja myöskin piti mennä matseihin ja vahtia termoksia – ainoastaan minä sain kaataa halukkaille – olihan se kiva seurata otteluita paikan päällä – loppukahinoissa olivatkin ykkösiä mutta sitten pisteet meni uuteen jakoon ja toisin kävi .-. w.p.
• CCCP – .- neuvostolaiset olivat rentoa sakkia – heidän bussissa soi aina ripaska musiikkia – heillä oli aina iltapalana lihapullia lihaliemessä – kylläkin vaihtelin possun – vasikan – kanan- naudan pullia – eivätkä he niihin kyllästyneet – bortsskeittoa piti olla aamiaispöydässäkin – myöskin kalaruokia piti olla osalle

Suomesta olisi tullut maailmanmestari mutta pöljä suomen maalivahti söi banaanint kuorineen – mistä sitten erittyi efetriiniä muka – sitten pisteet meni uusjakoon ja neukut voitti – tsekit kakkosia – hurrit kolmansia – ja suomi neljänneksi – puola- ja ddr – kylläkin kisat meni hyvin – hotellin johtaja – valmentajat  ja joukkueen johtajat kävivät kädestä pitäen kiittämässä meitä keittiöläisiä- kyllä se hiukan hiveli .-. w.p.