Keittiötarinoita #19

Toukokuun 9, 2010 kello 9:29 am | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Pitkästä aikaa Wiljam Pyyltä pari tarinaa. Ravintolatunnelmia äärestä laitaan, keittiömaailman ja miksei elämänkin valo- ja varjopuolia.

Pyypaisti #19

menin tapaamaan klippanille mestarikaveriani ykää – oli kaunis päivä ja linnut visersivät kuten klippanin miljööseen sopiikin – no – olin siellä keittiössä ja ykä laittoi juuri annosta esille kun paikalle pörhälti omistaja – konsuli roiha – hän katsoi annosta ja ärjäisi – siinä on 5 hernettä liikaa – ota pois – sitten hän vilkais minua ja – sembalot – kukas sinä olet ??? minä häkellyin ja kerroin kuka olen – heti pois – pos täältä – aikaa kaksi minuuttia tai menet uimalla – !!! eipä meidän seurustelusta tullut mitään kun ykä vei ulko-ovelle ja toivotti parempaa onnea seuraavalla kerralla – kylläkin se jäi viimeiseksi – syksyllä paljastui kun roiha oli salakuljettanut työntekijöitä jotka asuivat koko kesän saarella kellarikuopassa – eivät päässeet pois kun laivanhoitajalle määräys että heitä ei viedä minnekään – siitähän kirjoitti sitten iltalehtikin .-.

ollessani seurasaaren ravintolassa – silloin tarvajärvi piti aamubrunssia suorassa radio lähetyksessä – heikki ja ritva laurila huolehtivat viihdemusiikista – sitten oli laatikkoleikkiä pikku kompineen mistä tuli yleisölle makeita nauruja – leivoimme itse kanelintuoksuiset korvapuustit joiden menekki oli takuuvarmaa – joskus kauniina sunnuntaina tuli myös urho kekkonen vartijoiden kaa aamukahville – hänelle oli varattu salin perälle nimikkopöytä – lapsiperheille piti olla lihapullia ja nakkeja – röyhkeät oravat meinasi varastaa pääosan ohjelmasta kun niitä hätistelimme pois pöytien alta – ohjelman lopussa tarvan kehoitus – nyt ylös – ulos ja lenkille .-. w.p.

Keittiötarinoita #18

Helmikuun 20, 2010 kello 9:39 am | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Tässä yksi Wiljam-strippi viikonlopun ratoksi.  Olkoon se oodi onnellisesta possusta, vaikka Sulo Röhkylle ei yhtä hyvin käynytkään kuin Vaahteramäen Eemelin Possukalle.  Tämä on aikuisten tarina.

Karjalassa syntynyt keittiömestari Wiljam Pyy on suomalaisen ravintolamaailman yksi legendoista.  Hän on laittanut minulle näitä tarinoitaan tulemaan viime syksystä saakka ja nyt minulla on hieno kimara suomalaista ravintolahistoriaa puolen vuosisadan ajalta.  Tarinat on nyt tallennettu ainakin tänne blogiin.  Toivottavasti ne saadaan joskus julki myös jossakin toisessakin muodossa.

Pyypaisti #18

SULO RÖHKYN – POTSIN JALGUA .- olimme kotiutuneet karankalahtee-  peltuo oli jo viljelyn verran – kartohkua – kaurua – otrua – ruis ei oikein menestynyt – meil oli pikku possu – sulo röhky – pihal oli aitaus mutta hää ei oikein viihtynynnä vaan murtautui kaivamalla aijan ali ja eiku nuapurin siirin seuraksi – sit hää tuotii peräkärrys tuas aitauksee – riijuu reissu jäi aina vähäseks – tuli joulukuu ja ja potsin elinpäivie alettii laskie – meitä penskoi se vähä suretti – teurastomosta tuli iso lihava karvane starikka tussari olgapiäl – meilhää ei ollu sotatarvikkeita ku tuattoin oli 6 vuotta tussari olal – no sitte sulo röhky vietii karjakeittiön etee ja poks – vettä oli lämmitetty ja karstuamine alkoi – veret astiaa ja miehää se jouvuin vispaamaan sitä ettei murustuisi – siitä sitte muamoi laitto mykykeittua – mitä nuapuritki kävi maistelmasa – jouluuattona muamoi paisto vatruskit  - piirakat ja leivät – sit iso potsinjalka pantii vajill ja uunii yöks – uattona tuattoi sit leikkeli isoja viipaleita ja se viijen sentin läski oli sit hyvää ku sitä leiväl siveli .-.

KEITTIÖTARINOITA #18

Helmikuun 3, 2010 kello 8:52 pm | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Valtiopäivien avajaisten kunniaksi tarina Suomen herroista Wiljam Pyyn näkövinkkelistä.  Minulle on kertynyt jo 30 sivua keittiömestari Wiljam Pyyn lähettämiä pikkutarinoita, joita ripottelen tänne omaksi ja muiden huviksi sekä suomalaisen ruokakulttuurin kunniaksi;-)  Nyt vuorossa jo …

Pyypaisti #18

elitessä oli vahtimestarina iso ja vahva herra räihä – kerran taas tuli juhlimaan eduskunnasta herraporukkaa – ilta meni jo ehtoopuolelle ja porukasta alkoi löytyä huumorimiehiä omasta mielestään – eräs nousi pöydälle ja alkoi tanssia ripaskaa – silloin räihä puuttui peliin ja kehoitti tulemaan alas – johonka iloveikko matti – ettekö te tunne minua ??? kuka minä olen ?  - johonka räihä – ole vaikka kekkosen matti mutta täällä ei tanssita – otti vyötäröstä ja kantoi narikkaan – takki niskaan ja ulos missä jo odottikin musta mersu .-.

Keittiötarinoita #17

Tammikuun 26, 2010 kello 7:27 am | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Koska tarinani viime viikonlopun epäonnistuneesta molekyylikokeilusta ei ota syntyäkseen, laitanpa lämpimikseni taas pari Wiljamin tarinaa tähän tiistaiaamun tummuuteen.  Tällä kertaa vastuu siirtyy lukijalle:-) Nämä tarinat kuuluvat siis sarjaan keittiömestari Wiljam Pyyn edesottamuksista hänen puolen vuosisataa kestäneeltä ammattiuraltaan.

Lapsena luin Pohjolan Sanomista Nätti-Jussin tarinoita.  Nämä Wiljamin omat muistuttavat joskus hiukan niitä.

Pyypaisti 17

ollessani sillankorvassa henkilökunnalla oli omat ruuat – silloin mestari ja emäntä tekivät hyppyvuoroja – 10-14 .- 18 -22 – he poistuivat lepäämään – hovimestari miettinen ei mennyt alakertaan henkilöstön joukkoon vaan hän varttui kun päälliköt poistuivat –  tuli aina tilaamaan itselleen pihvin mikä oli kiellettyä – tämä ei nyt ole kunniakseni mutta kerran laitoin pahviwieninleikkeen – leikkasin aaltopahvista leikkeen näköisen palan ja liotin sen pehmeäksi – täysleivitys ja kauniin ruskeaksi paistettu – sitruuna -anjovis – kapris koriste ja perunamuusia kauniisti pursotettuna ja salaatit – miettinen oli syönyt muutaman palan kun äkkäsi ettei tämä ole lihaa – siitäkös hän närkästyi ja pöljä meni valittamaan mesulle – jolta sai kovat haukut ja varoituksen -hurri johansson kuulusteli kuka meistä oli sen tehnyt – peloissani tunnustin ja pelkäsin lopareita – mutta hoonolla soomekielellä – tämä ei saa olla toiste ja ku tuhlata kallis muna ja korppu  .-. w.p

ravintolaan tuli kaupparatsu ja aikansa pälpätettyään hovin kaa tuli maininneeksi että hän tietää mistäpäin ja kenen on lihat – kalat -linnut – no hovi kiinnostu ja löi vetoa – kokki toi sisäfileen – aikansa nuuhkittuaan hän totesi – tämä on ylistaron elman tilalta vasikkaa – sitten ulkofile – tämä oli helppo tapaus – tämä on se iso siitossonni siuntiosta kuten iivari isäntäkin – hauki seuraavana – tässä menikin aikaa mutta sitten valkeni – joo tämä on korppoosta elmerin katiskasta – hovi alkoi jo hiukan hermostua – mutta riekko – sitä tutkittiin peräaukon kautta hartaasti – kyllä tämä on rukalta aslakin lankapyydyksestä – silloin kokki tempasi housut nilkkoihin ja pyyti – en tiedä missä olen syntynyt – voisitko valaista minua – no sormea pyöriteltiin antaumuksella ja pitkään – kyllä sinä olet syntynyt junassa ja toijalan paikkeilla viskattu tantereelle – hovi joutui tarjoamaan lounaan .-. w.p.

Keittiötarinoita #16

Tammikuun 22, 2010 kello 7:28 pm | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Tämä Wiljam Pyyn tarina minun on pakko laittaa ihan yksinään, sillä on jotenkin henkeäsalpaava ajatus, että joku on saanut tavata Yuri Gagarinin elävänä!  En tiedä, onko tuo alla kerrottu tapaaminen tapahtunut tällä Gagarinin ensimmäisellä Suomen vierailulla vai jollakin myöhemmällä privaattimatkalla.  Enkä edes tiedä, sävähdyttääkö tämä tarina ketään muuta kuin minua.  Minulle on vain itselleni ollut ihan riittävän iso henkinen askel irtautua maasta sen verran, että uskaltaudun max muutaman kilometrin korkeuteen maan pinnasta kuumailmapallollani.  Ajatus, että joku on ensimmäisenä ihmisenä maailmassa ohjanut “avaruuskojeen” ensi pois ja sitten takaisin maan pinnalle, on minusta huikea.  Tuossa linkkaamassani Ylen Elävän Arkiston radiopätkässä Gagarin kertoo kokemuksesta upeasti.  Siksi laitan tämän tarinan yksinään ja jätän muut Wiljamin tällä viikolla lähettämät odottamaan toista hetkeä.

Yuri Gagarin oli muuten tämän Ylen Elävän Arkiston TV-pätkän perusteella äärettömän karismaattinen tyyppi!

Pyypaisti #16

ollessani ruokalanhoitajana sain silloin tällöin viikonloppukeikkoja – pieniä yksityistilauksia – vuosaaressa oli vapaa-ajan maja minne tuli vieraita ulkomaita myöten – kalevi sorsa (tai joku muu poliitikko) ja välläri oli kutsunut juri gagarin tutustumaan telakkateollisuuteen ja sitten pilkille – aamupalan jälkeen herrat lähtivät jäälle ja päivällinen piti olla kello viisitoista valmiina – prikulleen varttia vaille porukka tuli alkudrinkille – juri oli onnellinen kun oli saanut muutaman ahvenen – minun piti perata ne nopeasti ja sitten niitä kärvennettiin takkatulella ennen ruokailua – olin saanut votkinin veijolta tosi mureaa sisäfilettä – alkuun oli graavilohta muskotiperunain kera – paahdettua körtsikkää hapankaalipekonin ja valkosipuliperunain kera – leikkasin fileen pöydässä ja sitten vielä liekitin sen – juri oli silmät ymmyrkäisenä että mitä täällä oikein  tapahtuu -jälkkäriksi tein tyrnimarjaparfaitin –  hän oli aika pieni ukonkäppänä ja lähtiessä tuli minua halaamaan ja poskisuukottelemaan – minä olin aika hämillään koska eihän meillä suomessa silleen – tilaus onnisttui erinomaisesti  -  harmittelin jälkeenpäin etten muistanut ottaa nimmareita .-.