Keittiötarinoita 7

marraskuun 6, 2009 kello 9:43 am | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Keittiömestari Wiljam Pyy on edelleen merillä (ks. edelliset keittiötarinat).  Outoja ja ihmeitä koetaan puolin ja toisin.

Pyypaisti #7

madeiralta lähdimme kohti buenos airesia – meri oli tyyni – ainoastaan 4 metrin mainingit keinutti aconcakuaa – olin aamuvapaalla ja ihailin meren kimallusta kun yht äkkiä värähdin – laivan keulassa meni blumbs… blumbss .. nauhana – minä tohkeissani stuertin luo ja tule katsomaan – lohikäärme on laivan kokassa – no – stuertin kaa menimme ja hän puhkesi hillittömään nauruun-  kuuleppas moso – eine  ole kuin pyöriäisiä ja ne leikkivät laivan kaa .-.

stuertti valmensi että kun tulemme rio de janeiroon – hirmu pitää juhlat satamassa oleville laivoille ja suomen suurlähettiläskin tulee – no – minä jäädytin lohkareen mistä sitten veistin joutsenen minkä selkään laitoin hedelmäsalaattivadin – senjoritat eivät uskoneet että se on jäätä – vaan lasia – kun he sivelivät lämpöisillä kätösillä – tottakai se alkoi sulaa ja loppujen lopuksi oli vain vesilammikko – mutta ruuistani sain sittenkin hirmulta paljon kiitoksia .-.

olimme 4 viikkoa riossa kun ahtaajat menivät lakkoon – siinä oli aikaa kierrellä ympäristöissä  ja rion sambakarnevaalitkin tuli nähtyä – sitten oli cobacabaanalla urheilupäivä ja siellä oli paljon ulkomaalaisia laivoja osallistujina – minut määrättiin 100 m juoksukilpailuun koska olin hyvässä kunnossa johtuen kun hypin päivittäin narua – täkkimiehet että moso on tullut hulluksi – ei se mitään – parikseni sain 180cm pitkän neekeripojan – vellit meinasi tulla housuun – lähtö tapahtui ja kilpakumppani oli rinnan mitan edellä mutta ei saanut rakoa – jotenka minä otin hurjan loppukirin ja pääsin edelle että voitin koko kilpailut ajalla 11,2 – iso pokaali ja hirmu oli suu maireana kun voitto tuli meille .-.

riosta lähdimme kohti santosta mutkaista jokea pitkin – oli hiukan sumuista ja ärsyttävä tuut..tuutt oli jatkuvaa – yhtäkkiä kuului melkoista rohinaa ja pysähdyimme kuin seinään – no niin – oltiin pohjasta kiinni – eipä aikaakaan kun joukko mustia miehiä souti yhdestä puusta veistetyillä kanooteilla ja pitkävartiset lapiot mukana – kaivoivat meidät irti ja vuorovesikin tuli avuksi – jotenka monen tunnin jälkeen matka jatkui ja sumu sen kuin yltyi .-.

pääsimme santokseen ja hakemaan kahvilastia – tietysti sielläkin saatiin aikaiseksi lakko – olimme pari viikkoa siellä ja suurimman ajan redillä eli muutama sata metriä ulkona laiturista – maihin pääsimme luotsiveneellä – poistulo olikin sitten kellontarkkaa tai muuten jäi maihin yöksi vieraalle maalle – muutama täkkimies sai kokea tämän karmeasti ja hirmu rankaisi heitä stten avomerellä – mielenkiinnolla seurasin heidän ruokiaan ja lomopihvi oli taivaallisen mureaa – brasilian marmorihärkää – samoin eksoottiset jälkiruuat kun suomessa oli vain purkki persikkaa ja ananasta – myöskin kanasta opin muutakin kuin ainaisen paistetun tai keitetyn kanan – poistulo oli hurjaa vauhtia kun ei haluttu jäädä jumiin mutavyöryjen alle – meikämannea pelotti hiukan .-.

Keittiötarinoita – 6

lokakuun 28, 2009 kello 9:28 pm | Keittiötarinoita, Reseptit | Ei kommentteja

Lehmät kutsutaan tanssiin Wiljam Pyyn haudalle ja sitten hän lähtee merille.  Tämä on siis jatkotarina keittiömestari Wiljam Pyyn seikkailuista (ks. aikaisemmat Keittiötarinat).  Näiden tekstien erikoistermit, kuten ‘viherpipertäjät’ ovat sitten muuten Wiljamin tekstiä, joista ei pidä ottaa nokkiinsa.  Minäkään en ota, ja viherpiperrän monesti itsekin.

Pyypaisti # 6

elitessä alkoi käydä viherpipertäjiä kun aloin kehitellä vihannesruokia – inspiroin erilaisia kasvisannoksia ja itsekin innoistuin niistä – huomasin että nivelkivut vähenivät ja olo tuli kevyemmäksi – keksin punajuuripihvit mistä tulikin bravuuri – 5127 annosta sain kirjoihini – syksyllä kun punajuuret olivat parhaimmillaan niin asiakkaat olivat aivan haltioissaan – samoin kaalirapiannokset mistä kehittelin kreikkalaismoussakan – sekin oli lounasannosten suosikki .-.  ELITEN MOUSSAKAA KAALIRAPISTA -. 250g perunaa – 250g kaalirapia eli kyssäkaalia -250g lampaan jauhelihaa tai sikanautaa – 2 punasipulia oregaanoa -persiljaa -aromisuolaa – tomaattipyreetä – sillä aikaa kun puoleen litraan tehty maitokastike hissukseen kiehuu maustetaan peruna ja kaalirapiviipaleet – jauheliha ruskistetaan ja maustetaan – viipaleet paistetaan kasvisöljyllä – uunivuoka vuorataan viipaleilla – vuorotellen jauhelihaa ja viipaleita – sekä maitokastiketta – päällimmäiseksi kastiketta mikä peitetään runsaalla juustoraasteella – haudutetaan uunissa puolisen tuntia .-. PUNAJUURIPIHVIT -. punajuuret keitetään suolan – sokerin – etikan- laakerinlehden ja pippureiden kera kypsiksi – viipaloidaan ja leivitetään vehnäjauhoilla – munalla ja korppujauhoilla – paistetaan kasvisrasvassa rapeiksi – lisänä valkosipulimajoneesia mikä on maustettu chilillä – vihersalaattia -.- JÄÄKARPALOT – pakastekarpalot pyöritellään tomusokerissa – tarjotaan kuuman kinuskikastikkeen kera -.- w.p.

elitessä oli tiskaajana intialainen – meillehän tuli lehmänjalat kokonaisina – kun taas leikkasin ja paloittelin niin hän tuli ja sanoi – mestari – kun sinä kuolla niin kaiki nämmä lehmmä tule ja hyppiaa sinua haudalla – tulee olemaan aikamoinen määrä lehmiä kun putsasin kaksi paistia viikossa .-.

olin kotkan seurahuoneella kun kaverit veivät minut merimiesunionin konttoriin ja – tälle hepulle pitää saada merimiespassi – kaiken varalta jospa joskus – olin jääskeläisen orkesterissa rumpalina kun soittelimme kotkan kairossa -. oli pääsiäislauantai ja minun viimeinen työvuoroni – tavarat oli pakattu ja tilipussi taskussa – aamulla kymmenen aikaan soi puhelin johonka en yleensä vastannut mutta joku käski -. merimiesunionista huomenta – liekköhän wiljam pyy tavattavissa – kaksi sekuntia aikaa miettiä – laiva lähtee k:lo 15 oletteko valmis matkaan – no mikä ettei ja siihen jäi lounasruuat jotka olivat puolivalmiina jotenka apulainen sai hoitaa loput – emäntä että missäs mestari johonka – hän lähti eteläamerikkaan -siitäkös hän sai hepulit  no kun menin laivaan niin kapteeni ja stuertti olivat vastassa – tervehdimme ja siihen kapteeni stuertille – tuommoisenko vain sait ja ylenkatsoi minua -että semmonen vastaanotto -.-

laivan nimi oli aconcakua – brasiliassa korkein vuori -siihen aikaan suomen suurin kauppalaiva mikä vei paperituotteita maailmalle - olimme olleet jo jonkun aikaa seilaamassa – kävimme köpiksessä ja lastasimme possua – sitten kohti las palmasta ja madeiraa – olin eka reissulla kapteenin tarjoilija eli moso – pidin salonkeja siistinä ja ruokin kapteenia ja stuerttia – eräänä päivänä olin tiskaamassa ja haarukka putosi lattialle helähtäen – eikös hirmu ( kutsuimme kapteenia ) soitti stuertille ja oli sanonut – pidä se moso kurissa ja lopettaa metelöitsimisen – hänen konttori oli pentterin yläpuolella mistä äänet kantautui ylöspäin .-.

las palmasista lähdimme kohti madeiraa ja sieltä sitten oli kaksi viikkoa kun seuraavan kerran maata näkyvissä – olimme biskajan lahdella ja saimme myrskyvaroituksen – kaikki irtonainen tavara piti sitoa tiukasti ja ei suotta – myrsky tuli ja laineet kävi yli – lähdin viemään ruoka-annosta kapteenille kun laineen harja saavutti ja matkaa oli kymmenkunta metriä – olin puolivälissä kun vati lähti käsistäni ja kapteenin ruuat makrillien ruuaksi – ei hirmu ollut kovin vihainen – sitten piti hakea kellarikerroksesta tavaraa – siellä oli kaatunut 200 kg painava lihatukki ja se rullasi käytävällä edestakaisin – eihän sinne uskaltanut mennä – jos alle jää niin on pannukakku litsaantuneena – no – täkkimiehet nostivat sen kun päästiin tyynelle merelle .-.

Keittiötarinoita 5

lokakuun 24, 2009 kello 9:50 am | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Wiljam Pyyn seikkailut jatkuvat.  Saan siis keittiömestari Wiljamilta joka viikko puolenkymmentä pientä tarinaa suomalaisista ravintolakeittiöistä, jotka ajoittuvat jonnekin vuosien 1959 ja 2009 välille.  Kokoan ne yhteen sellaisenaan ja laitan koosteen viikottain tänne sivuilleni.  Tällä viikolla tulleet tarinat tapahtuvat Suomessa, mutta ensi viikolla Wiljami lupaili tarinoita merimiesvuosiltaan.

Pyypaisti #5

arkadiassa tuli määräys että tarjoilijat eivät enää saa syödä vadeille jääneitä tähteitä – oli iso tilaus ja viinuri meni vadin kaa hyllyjen väliin ja suikkasi kanankoiven taskuun – no – hovi näki tämän ja otti kastikekannun mistä kaatoi kastiketta taskuun – eihän koipi maistu ilman kastiketta -?? – tottakai takki meni likaiseksi jotenka hän joutui kesken illan pois ja sai vielä loparit -.-

valio perusti ensimmäisen avokeittiön uudenmaan kadun varteen – meitähän jännitti alussa kun olimme apinat näytillä – mutta vähitellen totuimme siihen – ravintola oli ollut jo auki jonkun aikaa kun menin mestariksi sinne – siihen aikaan sikaruoka haettiin viikottain – minut tunnettiin taloudellisena ja mahdollisimman vähän hukkaan heittävänä mestarina – no – ruokakuski tuli sanomaan ettei hänen enää kannata hakea kun täällä ei ole paljon mitään .-.

elitessä oli pakistanialainen  tiskaaja – islamilaisena hän muka ei voi syödä sikaa – eräänä hernekeittopäivänä olin renssihuoneessa ja kun tulin sieltä niin tämä kauhoi keiton päältä läskinpaloja -säikähtäneenä !!! mestari eihän tämä ole sikaa – vaikka tiesi että on – no .- minä siihen – ei ole lihaa on – syö vain rauhassa – tälleen siirrettiin synti toisen vastuulle – samaten kiusasimme kun hän tuoksui alkoholille – hänen mukaan verhon takana saa maistella – allah ei näe -.-

arkadiassa ollessani sinne ostettiin uutukaiset  höyrypainekattilat – ne edesauttoivat keittojen ja lihojen kypsymistä huomattavasti – olin onneksi vapaapäivällä – aivan kaikki kokit eivät olleet perehtyneet kattilan toimintaan – hernekeittopäivä ja ei ku pörisemään – jostain syystä eivät avanneet höyryventtiiliä – arvata saattoi – kattila tömähti ja keitot pitkin keittiön kattoa – sinä päivänä ei syöty hernekeittoa – mutta oli pojilla siivomista ja mestari että johtaja eivät olleet kovin iloisia – maksoihan kattilat mansikoita .- w.p.

elitessähän oli apulaisina monikansallista sakkia – yksikin kesä 11 eri kansallisuutta kaukaisin burundista – heiltä sain harvinaisia postimerkkejä – puolalaispojat oppivat nopeasti suomea – vähän kielioppiakin – meillähän meni ruuat alas ruokahissillä – hissi .-. mutta pojat keksivät peittää h ja tilalle t – omistajarouva pudisteli päätään kylläkin hymy huulilla .-.

Keittiötarinoita 4

lokakuun 16, 2009 kello 4:30 pm | Keittiötarinoita, Reseptit | Ei kommentteja

Wiljam Pyyn tarinoissa vilisee jälleen suomalaisia suurmiehiä ja -naisia.  Mukana myös argentiinalaisen lomopihvin ohje.  En ollut sellaisesta ennen kuullutkaan.  Täytyypä pyytää Wiljamilta tarinoita myös noista laivakokkiajoista.

Pyypaisti 4

motissa oli keittiön läpi kulku herrojen kabinettiin – mestari opetti pojille mitenkä tehdään madeirakastiketta – hän oli kattilan vieressä ja otti pitkän huikan pullosta – mikä sattuma – kekkonen oli juuri menossa käytävää pitkin ja pysähtyi – ai – noinko sitä liemiä maustetaan – ja jatkoi matkaa – mestari meni noloksi ja häipyi konttorin puolelle – siihen jäi opetukset -.-

särkänlinnassa kävi paljon turisteja lounaalla – meillä oli hikinen päivä – olimme päiväkahvilla ulkorappusilla kun toisia rappusia tuli alas seurue – marjatta leppänen huikkasi – kiitos tosi ihanasta lomopihvistä – mestarit te osaatte – voi – päivä oli pelastettu – lomopihvi on argentiilanainen pihvi minkä opin kun seikkailimme siellä pikku satamissa – sisäfilepihvin keskelle tehdään luuytimen kokoinen reikä mihin luu upotetaan – pihvi naputellaan reunoista ohueksi jotenka se on kypsää mutta kun mennään lähemmäksi luuta se muuttuu punaiseksi jopa veriseksi – kokin mieltymyksen mukaan – johtaja hyväksyi sen listalle ja se oli menestysannos .-. –

suomalaisella klubilla oli harri holkeri lounaalla ja minä olin särkänlinnassa jotenka siellä oli rupusakki töissä – harrille piti hiillostaa silakoita – mitä pojat eivät hallinneet jotenka leksa tuli näyttämään mitenkä ne tehdään – hellalla oli skykattila (liemipohja ) jonka reunalle hän sitten laittoi vadin lämpiämään mutta jostain syystä hän tönäisi vatia ja silakat pulpahti liemeen – no – reikäkauhalla nopeasti ylös ja mestarileksa posket punaisena – näin sitten ei tehdä milloinkaan uskotteko ??? – kölveillä oli naurussa pitelemistä -.-  w.p.

suomalaisen klubihan oli vain miehille – arvo ylppö oli vakivieras perjantaisin – heidän porukka pelasi kortia jopa kovillakin panoksilla – hän ei voinut lopettaa ajoissa ja pelit venyivät aamuyöhön saakka – silloin hän heräsi ja paistettuja silakoita pöytään – eräs kalastaja oli varautunut siihen ja eiku tuoreita silakkoja pöytään – mutta hänen isorouva tulikin ja nosti ylpön hartioille – nyt armaani lähdetään kotiin -.-

perhossa olin koulussa neljä kuukutta – kun tulin kotkan seurahuoneelle niin  ensimmäiseksi piti teroittaa puukot – kun tulin iltavuoroon niin keittäjä lyyli katsoi minuu murhaavasti ja äkäisenä – minkätakkii siun piti nämä puukot terottoo – hänellä oli sormissa tupperot kun terävillä veitsillä toheloi – ja nyt joka veihti vihhoo miuta – koska oli oppinut tylsillä työvälineillä leikkelemään -.

kuusihokissa töölön perukoilla olin kesälomaapulaismestarina – silloin oli vielä herrojen puoli ja sitten duunarit peränurkassa- lounaalla kävi läskisoosin syöjät mutta illalla oli tanssia ja valkokaulus porukka söi hienosti – useasti oli myös hjkn porukkaa palavereissa – eräs insinööri oli vakiasiakas ja kova tinkimään – hovimestarille ::: käske mestarin valmistaa viininleike – se pitää olla suuri kuin huussin kansi – mutta normaali hinta .-.

klaus kurjessa oli sunnuntaisin kahvitanssiaiset – eiran hienostorouvat tulivat pikku punssille ja pyörähtelemään – eräs rikas leskirouva ihastui minuun ja jouduin tanssimaan hänen kanssa – hovimestari tuli ja määräsi menemään saliin missä sitten jouduin rouvan palvelijaksi – kylläkin hän joi kalleinta samppanjaa ja ruokaili kalleimpia annoksia jotenka hyvää asiakasta piti nöyristellä .-.

Keittiötarinoita – 3

lokakuun 7, 2009 kello 7:37 pm | Keittiötarinoita, Sitä sun tätä ruoan ympäriltä | Ei kommentteja

Wiljam Pyyn tarinat jatkuvat.  Nyt tarinoissa mukana muun muassa Teija Sopanen ja Knut Möllerin olemattomat villahousut (ei kuitenkaan samassa tarinassa).

Tapasin Wiljamin tänään Elitessä ja kuulemani perusteella tarinoita on ilmeisesti kertomatta vielä tuhansia.  Mitä sanoi Kekkonen, kun sattui näkemään, kuinka kokki naukkasi kastikkeeseen tarkoitetusta viinipullosta kulauksen itselleenkin, tai mitä tarjoitiin Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian jääkiekkojoukkueille – koska se nyt olikaan – yksissä MM-kisoissa?  Niistä sitten joskus toiste.  Nyt kuitenkin:

Pyypaisti #3

suomalainen klubi -.- olin suomalaisella klubilla keittiöpäällikkönä ja sehän oli suljettu klubi vain miehille mutta jotkut savat tuoda daaminsakin -. pertti purhonen ja teija sopanen häärivät usein keittiössäni – sitten pertti alkoi neuvoa minua ruuanlaitossa jolloinka minä hänelle – mene sinä vain nyrkkeilemään mutta minä valmistan ruokia -. silloin teija vei nopeasti hänet pois ja mumisi mennessään – täällä on äkäinen mestari -.-

ruokalassa oli apulaisena kokki espanjasta jose – hän oli ollut tornin espanjangrillissä kokkian ja siellä oli vakiasiakas joka tilasi aina herkkusienipihvin – mutta aina valitti joko sitkeä tai liian raaka – tai liian kypsä – no taas valitettiin ja pihvi takaisin keittiöön – ’hoce’ hermostui – kaapi kastikkeen päältä – viskasi pihvin lattialle – hyppi sen päälle ja sitten vielä sylki siihen – käristi vähän ja kuorrutti uudelleen – no – tarjoilija toi konjakkiryypyn ja sanoi että herra ei ole koskaan saanut näin hyvää pihviä .-.

kotkan hotelli ja tanssiravintolassa aloitin -59 -.- joka tiistai oli pinaattikeittoa ja torstaina hernekeittoa – nämä keittäjät olivat tosi sadisteja ja jättivät kattilan lounaan jälkeen hellalle – saakuri kun noin kymmenen senttiä keittoa paloi pohjaan neljänkymmenen litran kattila – painoi kuin paholaisen synti – niitäkun sitten raaputit yömyöhään niin kyllä välillä tuntui mitä pahaa olen tehnyt kun tämmöseen ryhdyin – mutta yli kolmekymmentä vuotta tuli kiitosta ja välillä tyytymättömiltä haukkuja -liikaa suolaa tai dementikoilta että tämähän ei maistu miltään.-.

töölössähän on kaksi hauskaa ravintolannimeä – postinkantaja vei kirjeitä tokyoon ja kertoi sitten että poikkeampahan kuussa -. pitkät oli matkat kun viidessätoista minuutissa piti ehtiä perille .-. oli se talvi kun pakkasta riitti .-

toimittaja möller oli kosmoksen edessä ja varttoi ovien aukeamista – pakkasta 26  miinusta – vahtimestari möllerille että mitäs toimittaja hytisee ja onkos pitkät kalsarit päällä – johonka mölleri että pikkunen poika ei pitkiä kalsareita käytä –  hänhän oli hiukan päälle 150 cm .-.

olin töölön hokin viisi penniä -kortteliravintolassa kesäloman ajan – emäntä keksi että tehdään pieniä huikopaloja kun silloin vielä ei saanut kaljaa ilman leipää tai isompaa ruokaa – tietysti kantaporukka ei ollut kovin nälkäisiä aamu yhdeksältä – hepä laittoivat hammastikun leipään maksun merkiksi että lisää yksi huurteinen – kello neljän aikaan kun poistuin paikalta leipä oli – sitä kutsuttiin pikkusiiliksi – tikuthan tököttivät kauniisti –åke lindman ja kaitsu pahlman kävivät pelien jälkeen tässä samassa ravintolassa nokkapokkaa kun kaitsu oli hjk ja åke hifk – mutta sulassa sovussa -.-

helsingin ensimmäinen englantilainen pystypubi valmistui viiskulmaan – suunnittelin keittiön 8 x 12 neliöön ehkä pienin keittiö helsingissä – valmistimme japanilaisia ja englantilaisia pikkuannoksia kun pöydät oli seisomapaikkoja vain – helsingin sanomien painopaikka oli vieressä ja eräs vahtimestari kävi joka päivä kerjäämässä sherryn kun muka toi tuoreen lehden -.-