Ajattelin järjestää uuden tiedekokkauskurssin halukkaille ensi elokuulle 29.8.2009 jossakin päin pääkaupunkiseutua.  Asiasta kiinnostuneet voivat olla minuun yhteydessä sähköpostitse gmail-osoitteeseeni (etunimi.sukunimi ja gmail.com).

Julkisia ja kaikille avoimia tilaisuuksia, joissa leikitellään näillä MG/keittiökemiajutuilla ovat ChemBio-tapahtuman Science Cafe Helsingin messukeskuksessa 29.5.2009 ja Kauhajoen Ruokamessut 4.-6.9.2009, jossa puuhataan teemalla “Uskomuksia ja totuuksia ruoasta”.  Sinne kerätään parhaillaan hyviä tarinoita.

Tänään 7.5.2009 tulee muuten Teeman “Tutkiva juttu: Maukkaat molekyylit” klo 20, jonka kamera kävi kuvaamassa yhdellä tiedekokkauskurssillamme.  Ohjelmaan oli mielestäni rakennettu tosi mukava tarina ja siinä haastatellaan minun lisäkseni aistinvaraisen tutkimuksen asiantuntijoita Mari Sandellia Turun yliopistosta ja Hely Tuorilaa Helsingin yliopistosta.  Ohjelman pitäisi löytyä myös Ylen Areenalta noin viikon tämän illan jälkeenkin. Varmaan kiinnostavaa katsottavaa kaikille mausta kiinnostuneille.

Siitä seurasi kolmen päivän iloluontoinen kokkaussessio, jossa tehtiin sekä vanhanaikaista ruokaa tyyliin “kokojyväpitsaa” että erilaisia vaahtoja, geelejä ja muuta leikittelyä kunnon molekyylikokkauksen hengessä.  Osa resepteistä seurasi suurten gurujen jälkiä tuloksena muun muassa porkkanakaviaaria ja jogurttiblinejä Homaru Cantun tapaan, mutta osa uskaltautui tuntemattomille vesille oman mielikuvituksen turvin.  Uskaliain ja ikimuistoisin tuote taisi olla parsakaalivaahtokarkit.  Ne osoittivat kaikille, kuinka hyvän makuisen ruoan tekeminen ei ole välttämättä helppoa.

Kurssi jatkuu muun muassa filosofisena pohdintana siitä, miten ruoan “Maku” ja “Terveellisyys” yhdistyvät tai erottuvat ruoassa.

Nam?Nestetypellä syntyi blineihin rapea kuori, mutta sisus jäi juoksevaksi.

Lokakuussa 2008 minuun otti yhteyttä keskusteluryhmä jaikusta , ja kysyi, haluaisinko järjestää heille tiedekokkauskurssin. Ajoitus oli täydellinen, sillä olin mielessäni suunnitellut sellaista jo pitkään. Siis sellaisesta kokkauskurssin ja laboratoriokurssin hybridistä, jossa saataisiin leikkiä ruuan kanssa laboratoriovälineillä, kokata yhdessä ja lopuksi syödä hyvin. Olin jo vuoden verran kasannut keittiölaboratoriota omaksi huvikseni, ja nyt tarjoutui tilaisuus katsoa, löytyisikö Suomesta muitakin asiaan hurahtaneita.

Löytyi. Ensimmäinen tiedekokkauskurssi järjestettiin 8.11.2008 Espoon Villa Dalbyssä. Tapahtuma toteutettiin meidän ja Villa Dalbyn henkilökunnan yhteistyönä. Leikimme laboratoriossa muun muassa kananmunan ja soijan proteiineilla, kokkasimme keittiössä ja lopuksi nautimme hyvän illallisen. Molekyylit ja gastronomia liitettiin kivuttomasti yhteen.

Kokkauslaboratorio Villa Dalbyssä 8.11.2008

Mitä se on?

Minusta ”kokkaustiede” tai ”tiedekokkaus” on parempi sana kuin kahden erikoisen sanan ”molekyyli” ja ”gastronomia” yhdistelmä. Kokkaustiede tuntuu suussa ulkomaista tulokasta paremmalta ja kertoo selkeämmin, mistä on kyse – pyrkimyksestä ymmärtää kokkausta luonnontieteellisinä tapahtumina. Ehkä on kuitenkin parempi totutella kansainvälisesti käytettyyn termiin myös Suomessa. Sitä paitsi pitkä ja vaikeasti ymmärrettävä sana kuulostaa jotenkin arvokkaaltaJ

Molekyyligastronomia (MG) on herättänyt tunteita puolesta ja vastaan maailmalla jo reilun vuosikymmenen ajan. Tänä vuonna aiheesta on ilmestynyt useita tieteellisiä artikkeleita, joissa muun muassa pohditaan, onko se tyhjänpäiväinen ja ohimenevä muoti-ilmiö vaiko vakavasti otettavan uuden tieteenalan alku. Puheenvuorot vaihtelevat ärtymyksestä ja närkästyksestä pohdintoihin MG:n merkityksestä ruokakulttuurille ja yhteiskunnalle laajemminkin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kokkaustiede tulee löytämään paikkansa osana tulevaisuuden tiedemaailmaa.

Lähikuvassa leipä

Minulle itselleni MG on neutraali luonnontieteellinen leikkikenttä, jossa kaikki halukkaat voivat tutustua kokkauksen luonnontieteellisiin lainalaisuuksiin. Ruokahifistelijä, perinteen vaalija, terveystietoinen, vegaani, lähiruoan kannattaja, luomuruokailija, molekyylikokkaaja tai ihan tavallinen marketista ruokansa kotiin kantava perheenäiti tai –isä ovat kaikki tehneet elämänkatsomukselliset valintansa muualla. MGn äärellä he kaikki voivat unohtaa isminsä ja syventyä pohtimaan sitä, miten osaisivat kokata itselleen ja muille mahdollisimman hyvää ruokaa. Sopivia molekyylejä löytyy riittävästi jokaiseen makuun, kun vain vähän etsii.

Lisää kuvia ja videoita tiedekokkauskurssilta löytyy ainakin täältä.

Kiinnostaako se suomalaisia?

Suomessa kiinnostus MGa kohtaan näyttäisi seuraavan kansainvälisiä virtauksia. Teimme kyselytutkimuksen noin tuhannelle elintarvikealalla toimivalle henkilölle, joista runsaat 300 vastasi. Jo vastausprosentti osoitti, että MG kiinnostaa. Aivan samoin kuin kansainvälisissäkin keskusteluissa, suomalaisista löytyi sekä asiasta innostuneita ja jo paljon tietäviä kansalaisia että siihen epäluuloisesti tai penseästi suhtautuvia epäilijöitä. Positiivisella uteliaisuudella suhtautuvien osuus oli ainakin tuossa elintarvikealan ammattilaisista koostuvassa joukossa huomattavasti suurempi kuin epäilijöiden.

Aika näyttää, onko kokkaustieteellä suomalaisille mitään annettavaa. Yliopistolla ja tutkimusmaailmassa yritämme ymmärtää MGa uutena tieteenalana, jatkamme hyvin alkanutta yhteistyötä kokkien ja tutkijoiden kanssa ja sovellamme MGa myös opetuksessa. Hyvän alun jälkeen aiomme jatkaa tiedekokkauskurssejamme .

Kutsun kaikki, joiden uteliaisuuden MG herättää, vaihtamaan ajatuksiaan tässä blogissa.