ELÄIN

Huhtikuun 1, 2010 kello 9:26 pm | Sitä sun tätä ruoan ympäriltä | Ei kommentteja

Tämän kuvan löysin kännykkäni kuvavalikosta. Sopii jutun teemaan ja varmaan laillista laittaa se tähänkin...

Viime sunnuntain hesarissa päättyi mielenkiintoinen monta viikkoa kestänyt juttusarja.  Siinä toimittaja Matti Huuskonen meni metsästyskurssille, hankki citykaninmetsästysluvan, niiden metsästykseen sopivat loukut sekä saalisti, tappoi, nylki ja lopulta kokkasi ja tarjoili perheelleen ja ystävilleen maukkaan pupupadan.  Vähäeleinen kerronta siitä, miten ikiaikainen saalistusakti eteni helsinkiläislähiössä, laittoi omassakin mielessä liikkeelle monenlaisia tuntoja.

Matti Huuskonen on yksi minun lempitoimittajistani (eikä vähiten sen vuoksi, että häntä saan kiittää kokkauskemiallisen urani alkumetreistä.  Tein hänelle nimittäin kauan sitten 90-luvulla ehdotuksen kokkauksen kemiaa käsittelevästä juttusarjasta, jonka hän sitten esitteli silloisen hesarin ruokatoimituksen päällikölle, ja jossa 6-osainen sarja sitten julkaistiin) ja nautiskelen aina hänen tekstiensä lukemisesta. Olen usein näkevinäni niissä jonkin sisään kirjoitetun ajatuksen, jota ei kuitenkaan alleviivaten tai saarnaten tuoda esille.  Se on minusta myös mukava piirre jutuissa. Kuitenkin Matin jutut saavat minut usein pohdiskelemaan jotakin mieleen nousevaa teemaa.

Lihansyöjyys ja ihmisen pahuus on mietityttänyt minua usein ennenkin ja nyt se taas tämän juttusarjan myötä nousi esiin. En varmaan ole ainoa karnivoori, joka näinä aikoina, kun kasvissyönnin eettisyyttä korostetaan joka jutussa, joutuu pohtimaan omia valintojaan.  Että tekeekö sitä jotenkin väärin, kun syö tapettuja eläimiä?  Että ollaanko me jotenkin pahempia ihmisiä kuin kasvissyöjät? Tätä ehkä Mattikin mietti, kun ikään kuin hämmästellen kuvasi, miten pupun niska hänen käsiensä kautta katkesi tai miten nahka lähti pupun päältä kuin takki.  Ja erityisesti kohtaa, jossa tapahtui metamorfoosi, kun tapettu eläin muuttui palaksi lihaa. Mietti omaa lihansyöjyyttään.

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että joo, minä olen paha.  Olen osa ravintoketjua, jossa minun ravintoani on monenlaiset ravintoaineet, myös liha.  Niinpä minun vuokseni kuolee päivittäin suuri määrä eläimiä (tosin siten, ettei minun tarvitse sitä kohdata, ja joku on hoitanut likaisen työn puolestani).  Esimerkiksi sekin metsäkauris, jonka kankku lämminsavustettuna odottaa parhaillaan jääkaapissa tulla osaksi pääsiäisateriaani.

Minä olen paha.  Se ei sinällään haittaa, en ole koskaan itseäni hyväksi uskonutkaan.  Toivoisin kuitenkin, että (Aapelia ja Pikku Pietarin Pihan Karoliinaa lainaten) olisin edes aika hyvä ihmiseksi;-)

Leave a Reply