Haja-ajatuksia eikä mitään molekyyliä

joulukuun 19, 2009 kello 7:14 pm | Sitä sun tätä ruoan ympäriltä | Ei kommentteja

Hakaniemen hallissa käy onnellisia ihmisiä. Ryntäsin sinne perjantaina muka tehokkaana ostamaan kestitystarvikkeita tusinalle ruokavieraita.  Keinokiireeni tyrmättiin jo parkkiruutua metsästäessäni.  Ystävällisesti huidoskeleva liikenteen ohjaaja ohjasi minut torin laitaan rajatulle väliaikaiselle parkkipaikalle, eikä kukaan pyytänyt parkkimaksua.  Hallin sisällä ihmispaljoudesta erottui vain onnellisia kasvoja.  Kalakauppias koristeli graavaamansa siian ja lohen tillillä ja rosepippurilla ennen kuin varovasti pakkasi ne kääröiksi mukaani, lihakauppias valitsi minulle sianpotkan ja pilkkoi sen toiveitteni mukaisesti, teekauppias tarinoi kiireettömästi, miten tämän kauden teet oli sekoitettu, maisteltu ja nimetty ja niin edelleen ja niin edelleen.  Ihmiset katsoivat silmiin, laskivat leikkiä, vaihtoivat mielipiteitä eri tuotteiden paremmuudesta.  Hartiajännitykseni laukesi ja onni tarttui minuunkin.  Kauppahalleja pitäisi saada lisää.

Kotona sitten tein vieraille kymmenen litran padallisen lähiruokaa possusta ja suomalaisista juureksista.  Koska illan teemana oli karjalaisuus, olin kaivanut esiin myös ikivanhan ohjeen karjalaisista tapuntaisista.  Ne ovat ikään kuin pikakarjalanpiirakoita.  Niihin voi periaatteessa laittaa mitä sattuu olemaan, mutta minä tein ne näin:

3 dl piimää ja 1 dl maitoa ja 2 dl kaurahiutaleita turvotettiin ensin tunnin verran

Sekaan laitettiin 1 tl suolaa, pussillinen kuivahiivaa, 50 grammaa voisulaa2 dl vehnäjauhoja ja 2 dl sämpyläjauhoja ja kaikki sekoitettiin löysäksi taikinaksi

Nostatettiin taikinaa puolisen tuntia ja sitten muotoiltiin siitä pellille jauhojen avulla pieniä pyöreitä kakkaroita (tästä jauhojen kanssa taputtelusta on varmaan tullut tuo karjalaisen kuvaileva nimi "tapuntainen"). Sitten otettiin ...öööh...purkillinen Saarioisten valmista mannapuuroa - kaikkea ei voi tehdä karjalaismummojen tapaan:-P ja levitettiin jokaiselle kakkaralle nokare puuroa.

Nostatettiin ja paistettiin 15 min 225 asteessa ja vielä voideltiin voisulalla. Tein vieraille myös molekyylikaviaaria glögiin, mutta ne eivät saavuttaneet samanlaista suosiota kuin tämä ei-molekyyliruokani. Menneisyyteen haikailevia romantikkoja!!!

Leave a Reply