Keittiötarinoita 7

marraskuun 6, 2009 kello 9:43 am | Keittiötarinoita | Ei kommentteja

Keittiömestari Wiljam Pyy on edelleen merillä (ks. edelliset keittiötarinat).  Outoja ja ihmeitä koetaan puolin ja toisin.

Pyypaisti #7

madeiralta lähdimme kohti buenos airesia – meri oli tyyni – ainoastaan 4 metrin mainingit keinutti aconcakuaa – olin aamuvapaalla ja ihailin meren kimallusta kun yht äkkiä värähdin – laivan keulassa meni blumbs… blumbss .. nauhana – minä tohkeissani stuertin luo ja tule katsomaan – lohikäärme on laivan kokassa – no – stuertin kaa menimme ja hän puhkesi hillittömään nauruun-  kuuleppas moso – eine  ole kuin pyöriäisiä ja ne leikkivät laivan kaa .-.

stuertti valmensi että kun tulemme rio de janeiroon – hirmu pitää juhlat satamassa oleville laivoille ja suomen suurlähettiläskin tulee – no – minä jäädytin lohkareen mistä sitten veistin joutsenen minkä selkään laitoin hedelmäsalaattivadin – senjoritat eivät uskoneet että se on jäätä – vaan lasia – kun he sivelivät lämpöisillä kätösillä – tottakai se alkoi sulaa ja loppujen lopuksi oli vain vesilammikko – mutta ruuistani sain sittenkin hirmulta paljon kiitoksia .-.

olimme 4 viikkoa riossa kun ahtaajat menivät lakkoon – siinä oli aikaa kierrellä ympäristöissä  ja rion sambakarnevaalitkin tuli nähtyä – sitten oli cobacabaanalla urheilupäivä ja siellä oli paljon ulkomaalaisia laivoja osallistujina – minut määrättiin 100 m juoksukilpailuun koska olin hyvässä kunnossa johtuen kun hypin päivittäin narua – täkkimiehet että moso on tullut hulluksi – ei se mitään – parikseni sain 180cm pitkän neekeripojan – vellit meinasi tulla housuun – lähtö tapahtui ja kilpakumppani oli rinnan mitan edellä mutta ei saanut rakoa – jotenka minä otin hurjan loppukirin ja pääsin edelle että voitin koko kilpailut ajalla 11,2 – iso pokaali ja hirmu oli suu maireana kun voitto tuli meille .-.

riosta lähdimme kohti santosta mutkaista jokea pitkin – oli hiukan sumuista ja ärsyttävä tuut..tuutt oli jatkuvaa – yhtäkkiä kuului melkoista rohinaa ja pysähdyimme kuin seinään – no niin – oltiin pohjasta kiinni – eipä aikaakaan kun joukko mustia miehiä souti yhdestä puusta veistetyillä kanooteilla ja pitkävartiset lapiot mukana – kaivoivat meidät irti ja vuorovesikin tuli avuksi – jotenka monen tunnin jälkeen matka jatkui ja sumu sen kuin yltyi .-.

pääsimme santokseen ja hakemaan kahvilastia – tietysti sielläkin saatiin aikaiseksi lakko – olimme pari viikkoa siellä ja suurimman ajan redillä eli muutama sata metriä ulkona laiturista – maihin pääsimme luotsiveneellä – poistulo olikin sitten kellontarkkaa tai muuten jäi maihin yöksi vieraalle maalle – muutama täkkimies sai kokea tämän karmeasti ja hirmu rankaisi heitä stten avomerellä – mielenkiinnolla seurasin heidän ruokiaan ja lomopihvi oli taivaallisen mureaa – brasilian marmorihärkää – samoin eksoottiset jälkiruuat kun suomessa oli vain purkki persikkaa ja ananasta – myöskin kanasta opin muutakin kuin ainaisen paistetun tai keitetyn kanan – poistulo oli hurjaa vauhtia kun ei haluttu jäädä jumiin mutavyöryjen alle – meikämannea pelotti hiukan .-.

Leave a Reply