Kumpi on kokkauksessa tärkeämpää – teoria vaiko käytäntö?
heinäkuun 22, 2009 kello 1:54 pm | Molekyyligastronomia meillä, Tiedekokkauskurssit | Ei kommentteja
Tuota otsikkoa mietin, kun harjoittelimme 2 päivää Arton (Rastas) kanssa molekyylikokkausta elokuun lopun kurssiamme varten. Työskentely sujui suurin piirtein niin, että

sous vide ideointia
ensin suunniteltiin kokonaisuus, joka sisältäisi tärkeimmät molekyylitekniikat, olisi toteutettavissa noin 6 tunnin aikana ja lisäksi maistuisi hyvältä. Tähän tarvittiin sekä teoriaa että käytännön osaamista. Gastronominen näkemys ei sekään ollut yhtään haitaksi.
Kokeilut menivät välillä täysin persiilleen. Kun ei hyydy, niin ei hyydy.

Tämä ei nyt ihan toimi...
Ongelmien ratkaisu onnistui parhaiten yhdessä tekemällä, teoretisoimalla, korjaamalla ja uudelleen kokeilemalla. Konseptin kehityksen jälkeen jätin kuitenkin varsinaisen luomistyön suosiolla Artolle. Luotto omaan kokkausosaamiseen oli Arton työskentelyä katsellessa hiukan matalalla. Teoreetikon lapsi taitaa jäädä useammin nälkäiseksi. Kokin lapsella on ainakin parempi mieli.

Tässä syntyy molekyylinamu, joka on oikeasti salaattia
Minua lohduttaa kuitenkin ajatus, että niin kuin monessa muussakin tekemisessä, paras tulos syntyy, kun “Head leads hands”. Arvonsa on siis kirjaviisaudellakin.
Molekyylikokkauskurssin järjestää Kulinaarinen Instituutti lauantaina 29.8. Se on melkein täysi, mutta pari paikkaa on vielä vapaana.

Molekyyligastronomia-blogin lukijoille erikoishintaan 25 e+pk! Tilaa osoitteesta info@stimulusconsulting.fi
Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruuan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?