KURKISTUS MENNEISYYTEEN

huhtikuun 8, 2010 kello 6:15 pm | Sitä sun tätä ruoan ympäriltä | 3 kommenttia

105 vuotta sitten Suomen Suuriruhtinaskunnassa kokattua

Mitä Suomen Suuriruhtinaskunnassa kokkailtiin 105 vuotta sitten?

Sain pääsiäisenä vanhan keittokirjan runsaan sadan vuoden takaa.  Anna Olsonin kirjoittama järjestyksessä toinen keittokirja “Keittokirja II kotia ja koulua varten” on jatkoa ensimmäiselle suomenkieliselle keittokirjalle vuodelta 1893.

Unohdin siis hetkeksi tulevaisuuteen kurkottavan näkökulmani ja ajatusluutumani  ja kurkistin menneisyyteen.   Mitä meidän esiäitimme keittelivät ja tarjosivat perheelleen?  Miten ruoka on sadassa vuodessa muuttunut?  Eikös tämä ole sitä perinneruokaa?

Jos on, niin olen kyllä ymmärtänyt perinneruoan ihan väärin.  Ei löytynyt särää eikä veripalttua, mutta löytyi viinihyytelöä, ravunpyrstömuhennosta ja tomaattikastiketta.  Tämä kirja on selvästikin kirjoitettu runsauden keskellä ja ikkunat auki maailman keittiöihin.  En ole vielä ehtinyt rauhoittua kirjan ääreen kovinkaan syvällisesti, mutta tässä muutamia maistiaisia:

1.  Arkipäivällisistä

“Tavallisen arkipäivällisen muodostaa useimmiten kaksi pääruokalajia, nimittäin liha- tahi kalaruoka, joko paisti, muhennos tahi keitto niihin kuuluvine lisäruokineen, kasviksineen, sekä keveämpi ruoka, kuten hedelmäkiisseli, puuro, makea keitto tahi makea vanukas.”

2. Kylmistä voileivistä

“…Paitsi toast-voileipiä löytyy toinenkin vieraskielinen käsite, joka läheisesti kuuluu voileipäpöytään, ja joka meilläkin viime aikoina on käynyt jotensakin yleiseksi, nimittäin ‘sandwiches’.”

Tässä yksi hieno voileipäresepti:

Voileipiä kaviaarin kanssa

  • Vehnäleipää tahi hapanleipää.
  • Voita.
  • Tuoretta kaviaria (painettua voi myöskin käyttää, mutta se ei ole yhtä hyvää).

Valmista pyöreitä tahi neliönmuotoisia vehnäleipävoileipiä tahi voitta paahdettuja toasteja.  Muutamat pitävät enemmän hapanleivästä, mutta viipaleet ovat tehtävät erittäin ohuiksi.  Voileipien päälle levitetään tasainen, jotensakin ohut kerros kaviaria.

3. Jälkiruoista

Ensimmäisenä osui silmiini appelsiinijäätelö.  APPELSIINIJÄÄTELÖ suomalaisessa keittokirjassa vuonna 1905!!!  Siinä meille perinneruokaa:-)

3 Responses to “KURKISTUS MENNEISYYTEEN”

  1. Dr. O. kirjoitti:
    huhtikuu 8, 2010 10:48 pm

    Suomessa on pitkät jäätelöperinteet. Entinen opettajani kertoi, että kun joskuis muinoin matkusti Euroopan halki, sai hyvää jäätelöä ensin Suomessa, sen jälkeen taso laski valtavasti, kunnes hyvää jäätelöä sai taas Italiassa.

    Venäjän rikkaat aristokraatit kävivät kuulemma huvijahdeillaan usein Mustanmeren rannikolta Välimeren kasinokaupungeissa, kuten Monacossa. Italiassa rikkaat venäläiset tykästyivät jäätelöön ja toivat italialaisia jäätelömestareita mukanaan venäjälle, mm. Pietarin hoviin, mistä on lyhyt matka Suomeen.

    Porvoossa on yhä grillikioski, jonka vanha omistaja tunnetaan yhä Fryysarina, jonka nimen hän sai lapsena, koska hänen isällään oli jäätelötehdas Porvoossa 1900-luvun alkupuolella. Fryysarin isä oli ilmeisesti saanut jäätelönvalmistustaidon Tsaarin hovista vallankumousta Suomeen paenneelta jäätelömestarilta. Samaa perua on myös Fryysarin grillikioskin kuuluisa Keisarisinappi, jonka resepti on tarinan mukaan itsensä Tsaarin keittiöstä peräisin.

  2. Anu Hopia kirjoitti:
    huhtikuu 9, 2010 6:05 am

    Minäkin olen ymmärtänyt, että noihin aikoihin Suomeen on tullut runsaasti kansainvälisiä ruokatuulia. Ensimmäinen vaikutelmani tuota kirjaa selatessani oli, että “Missä vaiheessa tällainen yltäkylläinen monimuotoisuus on hävinnyt ruokakirjallisuudesta?”. Se saattaa olla myös harhakuvitelma. Mitä tulee ruokahistoriaan, olen itse vain iloinen harrastelija, enkä ole vielä ehtinyt jutella tästä asiaan perehtyneiden kollegoiden kanssa.

  3. Jukka kirjoitti:
    huhtikuu 9, 2010 1:30 pm

    Tässä on ollut kirjan kirjoittaja kyllä niin sanotusti “sata vuotta aikaansa edellä” :)

    varmasti hyvä löydös ja iso siivu suomalaista (unohdettua) ruokakulttuuria parhaimmillaan.

Leave a Reply