VASTUULLISESTI ILAKOIDEN – LAMANJÄLKEISET RUOKATRENDIT

Toukokuun 6, 2010 kello 6:55 am | Sitä sun tätä ruoan ympäriltä | Ei kommentteja

Vuoden 2010 Elintarvikepäivä keräsi taas yhteen suuren joukon alan ammattilaisia.  Kuulemma 40. kerta.  Siellä taas pörräsin muiden seassa.

Mielenkiintoisimpana esityksenä poimin tarjonnan seasta erilleen The Food Trends & Ideas Companyn Charles Banksin ja Wayne Edwardsin esityksen The Newest Trends in HoReCa-sector – from recession upwards.  Vaikka kaikki manaavat jo uutta lamaa tulevaksi, halusin takertua ainakin hetkeksi tuohon heidän luentonsa otsikon iloiseen ajatukseen.

Miten me siis syömme tämän laman jälkeen? Tuon esityksen perusteella aika hyvin.  Rajoja rikkoen, uusia ruokailutapoja ja kulutustottumuksia luoden, maailmaa ainakin virtuaalisesti kiertäen, teknologiaan luottaen, mutta luontoa kunnioittaen ja itsestä ja läheisistä huolta pitäen.  Siis vastuullisesti ilakoiden? Tässä muistiinpanojani lyhyesti:

Hellittely on kuulemma tullut jäädäkseen. Jos hyvin käy, ruokamaailman ylle levittäytyy maailmanlaajuinen ”hellittelypeitto – comfort blanket”.  Tämä näkyy paitsi asiakkaiden tunteiden parempana huomioimisena, myös käsintehdyn, kotona tehdyn, ajatuksella tehdyn, juuri sinulle tehdyn, itse kasvatetun ja niin edelleen asioiden ja taitojen renessanssina.  Tätä en ollenkaan vastustaisi, ja toivottavasti tällainen trendi kestää myös yli tulevien nousukausien;-)  Näemme siis yhä enemmän ruokaa tuottavia kokkeja (ammattilaisia ja kotisellaisia), joilla on oma puutarha ja/tai oma maatila possuineen ja porkkanoineen.  Käsityötaito nousee taas kunniaan.  Saamme maistella ravintoloiden, kuppiloiden ja maatilayrittäjien omia säilykkeitä, itse pantua olutta, jopa itse tehtyä juustoa. Sinäkin tulet tarjoilemaan yhä enemmän aterioita, joiden jokin osa on “itse kasvatettu”, jos ei muuten niin omassa kukkaruukussa. ”Minä tein tämän juuri sinulle, sinua ajatellen ja sinusta välittäen!”.  Semmoista juuri kaipaankin tähän kylmään maailmaan!!

Mutta vaikka “vanhaan” maatilafiilikseen ja toisesta välittämiseen palataan, museoiduta ei. Miljardi ihmistä on jatkuvasti online-tilassa, mikä tarkoittaa entistä tiiviimpää, laajempaa ja monipuolisempaa vuoropuhelua.  Juttelemme enemmän toistemme kanssa, vaihdamme ajatuksia, mielipiteitä ja arvoja, mutta ei siinä vielä kaikki:  Tulemme olemaan myös jatkuvan ja yhä tiivistyvän online-markkinoinnin kohteena. Todennäköisesti meidät myös valjastetaan markkinoimaan niitä tuotteita ja brändejä, joista me itse tykätään (tätä ei sanottu ääneen, mutta näin luin rivien välistä monenkin esityksen kohdalla).  Kuulostaako kivalta?

Emme sano ”Ei” teknologialle. Kohta on joka kodissa sous vide –laitteisto ja innokkaimmilla Japanissa tehty hieno robotti, joka lukuisilla robottikätösillään sekoittaa kastikkeen ja pilkkoo porkkanat (ne omassa puutarhassa kasvetetut;-) puolestamme. Tässä kohtaa luennoitsija sanoi myös jotakin, jonka merkkasin muistiinpanoihini huutomerkillä: ”Kokit ja tutkijat ovat löytäneet toisensa ja tämä vuoropuhelu jatkuu ja tuottaa yhä uusia innovaatioita”.  Näitä innovaatioita syntyy sekä ruokalautaselle että sen ympärille.  Unohtamatta itse lautastakaan, huomautti puhuja, ja kertoi esimerkin syötävästä ruokalautasesta.  Sopiva aasinsilta …

…kestävään kehitykseen, joka oli seuraava teema.  Senhän me olemme kaikki nähneet ja kokeneet.  Tämä trendi jatkuu ja vahvistuu, ja käytännössä jokaisen yksilön on löydettävä omat tapansa sitoutua kestävän kehitykseen ja luonnonvarojen vastuulliseen käyttöön.  Valinnan varaa on, ja jokainen tulee todennäköisesti tekemään oman yksilöllisen ratkaisunsa oli se sitten kierrätystä, ruoan haaskauksen välttämistä, omaa kompostoria, eettisesti tuotettujen tuotteiden suosimista, ruokafilantropiaa, kuluttajakasvatusta tai näiden yhdistelmiä.  Tältä tiedostavalta tieltä ei ole kenelläkään enää paluuta vanhaan viattomuuden aikaan.

Terveysteema jatkoi tätä vastuullisuuden viestiä.  Meille on jaettu niin paljon tietoa ruoan ja terveyden välisestä suhteesta, ettei meillä ole oikeutta (eikä varaa) olla kuulematta tätä tietoa. Ylipaino on vain yksi haaste tällä saralla.  Keskiöön nousee erityisesti lasten terveys.  Heillä on oikeus saada ravitsevampaa, vähemmän prosessoitua ja parempaa ruokaa.  Kolmas terveysteema, joka kietoutuu myös tuohon vastuullisuuteen, on proteiinin vähentäminen ruokalautasellamme.  Tämähän merkitsee käytännössä ”vähemmän lihaa”.

Sitten mentiin nautintopuolelle.  Se tietysti minua holtittomana ihmisenä kiinnosti enemmän, kuin tuo kaikki edellinen yhteensä, mutta siitä joskus toiste.  Siinä osiossa kerrottiin, kuinka kokit rikkovat rajoja ja mitä siitä sitten seuraa.