PIENI PUNK OLUT

maaliskuun 14, 2010 kello 2:52 pm | Mukavia ravintola- ja muita ruokaelämyksiä | 7 kommenttia

Tämä tarina on tuosta poronkäristyksen seurana nautitusta oluesta

Tämä tarina on tuosta poronkäristyksen seurana nautitusta oluesta

Sattuma heitti minut sunnuntailounaalle Nilsiään ja siellä Tahkon hiihtokeskuksen kupeessa sijaitsevaan Syvärin Kunkku –kuppilaan.  Poronkäristyksen kyytipojaksi halusin oluen.  Käristys ei ollut kummoinen, mutta sen seuraksi hiukan sattumaltakin valikoitunut olut oli sen sijaan tarinan arvoinen tuttavuus.

Baarissa hääräävä kaveri sattui mainitsemaan, että ”Tämä olut jakaa mielipiteitä voimakkaasti ja sitä joko rakastetaan tai inhotaan”.  Pakkohan sellaiseen on tutustua.  Olut oli Skotlannista tänne seilannut BrewDog-panimon Punk IPA ”post modern classic pale ale”.

On tietty ihmisryhmä, johon käänteinen mainostaminen vetoaa syvästi.  He ovat varmaan jonkinlaisia änkyröitä vastarannan kiiskiä ja minä taidan kuulua niihin.  BrewDog mainostaa oluttaan pikku kapinallisena ja toteaa, ettei edes välitä, pidänkö minä heidän oluestaan vai en.  Mainostekstin lopussa todetaan vielä, että ”Palaa takaisin juomaan miedon makuista, halvalla tehtyä, vedellä laimennettua bulkkioluttasi ja sulje ovi takanasi.”  Minä taidan ostaa tuota olutta toistekin.  Joskus tuollainen rääväsuisuus on virkistävää.

Antimainonta tehoaa änkyröihin

Antimainonta tehoaa änkyröihin

Hyvä mainonta puhuttelee kohderyhmää jo tiedostamattomalla tasolla ja minun tapauksessani BrewDog taisi onnistua.  Päätin, että tykkään oluesta jo ennen kuin olin maistanutkaan sitä.  Ja niin tykkäsinkin, mikä kertoo siitä, kuinka monimutkainen asia “hyvältä maistuminen” ja “tykkääminen” on.  Taaskaan ei pelkkää kemiaa.  Kuinkahan paljon maistamme aivoillame, emmekä erilaisilla reseptoreilla?  Punk IPAan oli annosteltu humalaa niin reilulla kädellä, että sen karvaus tuntui suussa vielä puoli tuntia lounaan jälkeenkin.  Tykkäsin siitä, mutta ymmärrän, että tuon tason karvaus jakaa mielipiteitä.  Kyllä geeneilläkin on merkitystä.

Ystäväni ja tutkijakollegani Mari Sandell tutkii meidän suomalaisten makugeenistöä ja erityisesti sitä, minkälainen geneettinen taipumus meillä on maistaa karvaita makuja.  Noin 10 % meistä suomalaisista maistaa karvaat maut tosi herkästi, kun taas toinen osa meistä ei juuri karvautta kavahda.  Loput sijoittuu sitten jonnekin sinne väliin.  Tällä hetkellä arvioidaan, että ainakin osa meidän makumieltymyksistämme selittyy geeniperimällä ja esimerkiksi herkästi karvaita makuja maistavat kanssaeläjät karttavat karvaan makuisia ruokia, kuten tiettyjä kasviksia ja hedelmiä, kahvia ja jopa kokojyväviljaa.  Minun makugeenejäni ei ole vielä tutkittu, mutta en varmaan ole ihan herkimmässä porukassa.  En tiedä, onko tämä seuraava tarina citystoori.  Makugeenitutkijat kertovat sitä George Bush vanhemmasta.  Ollessaan Yhdysvaltain presidentti hän oli kuulemma saanut kutsun Australiaan.  Kutsuun hän oli vastannut joviaalisti, että ”Joo, tulen, jos ei vain tarvitse syödä parsaa!”.  Lausunto aiheutti poliittisen myrskyn sekä Yhdysvaltojen että Australian parsanviljelijöiden keskuudessa. Kohu ja paheksunta laantui vasta, kun makugeenitutkijat astuivat esiin ja kertoivat medialle, että ”Antakaatten anteeksi, Herra Tasavallan Presidentin geeniperimä todennäköisesti selittää koko lausunnon.”

7 Responses to “PIENI PUNK OLUT”

  1. hane kirjoitti:
    maaliskuu 15, 2010 5:56 pm

    Hei!

    Pieni korjaus oluen tietoihin – ko. panimo sijaitsee Aberdeenissa, Skotlannissa. Se kyllä tekee amerikkalaistyylisiä mikropanimo-oluita, mutta ei siis sijaitse siellä.

    Panimo muutenkin tunnetaan innovatiivisista ja erilaisista otteistaan, viimeisimpänä kisa saksalaispanimon kanssa vahvimmasta oluesta:

    http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2010/feb/16/scotland-brews-worlds-strongest-beer

    Muita ko. panimon tuotteita on aika hyvin saatavilla ainakin pääkaupunkiseudun olutravintoloissa. Alkossakin taitaa olla toinen.

    Hane

    P.S Katkeruuteen tottuu melko nopeasti, tuo Punk IPA on vielä melko maltillisesti humaloitu amerikkalaisen IPA-versio, kun vertaa esim. tätä olutta mihin on käytetty alfahappouutetta… http://www.mikkeller.dk/index.php?id=10&news_id=72&land=1

  2. Anu Hopia kirjoitti:
    maaliskuu 15, 2010 9:35 pm

    Hei,
    Kiitos korjauksesta! Nautin tosiaan oluen Nilsiässä, kuvasin sen kännykkäkamerallani ja kirjoitin tekstin samalla kun ajeltiin kohti Helsinkiä. En siis ehtinyt tehdä kovin tarkkaa lähdetutkimusta:-) Siis skottipanimo.
    Yritin joskus selvittää, miten tuo maailman vahvin olut on tehty. Jotta sitä saa kutsua olueksi, sen alkoholi on täytynyt tehdä pelkästään käymällä eikä sitä saa terästää esim. viinalla. Hiiva ei millään kestä tuota 41% alkoholia, vaan heidän on täytynyt tehdä joitakin ylimääräisiä temppuja saadakseen tuon alkoholipitoisuuden sinne ilman viinaterästystä. Jostakin sitten luin, että saattavat käyttää esim. veden poistamista jäädyttämällä. Tiedätkö tästä enemmän?

  3. hane kirjoitti:
    maaliskuu 15, 2010 11:00 pm

    Hei!

    Kyse on tietääkseni samasta menetelmästä, millä perinteisiä Eisbockejakin valmistetaan eli juurikin jäädyttämällä (Freeze distillation) http://en.wikipedia.org/wiki/Freeze_distillation

    Lisäksi ainakin saksalaispanimolla on käytössä erikoinen hiivakanta tähän käyttöön, joista heillä on patenttihakemuskin jätetty, mistä selviää hieman lisää yksityiskohtia, valitettavasti kylläkin saksaksi: http://v3.espacenet.com/publicationDetails/biblio?CC=EP&NR=2128237A1&KC=A1&FT=D&date=20091202&DB=EPODOC&locale=fi_fi

    Tämä videopätkä tuosta 41%-oluesta kuvastaa hyvin skottipanimon meininkiä: http://vimeo.com/9491802

    Brewdogin ihan tarkkaa menetelmää tuolle 41%:lle oluelle ei kai ole tiedossa, mutta ainakin edellisen 32% version he tekivät paikallisessa jäätelötehtaassa, joten eiköhän tuokin ole tehty tuolla samalla jäädytystislauksella.

    Hane

  4. aleksi kirjoitti:
    maaliskuu 17, 2010 10:34 am

    punk on hyvä ja humalointi on hyvä.. mäkin pitäisin tosta.

    saako jäädytykselläkään noin vanhaa “olutta” muka aikaan? ja onhan se sinänsä tislattua kuitenkin..

  5. hane kirjoitti:
    maaliskuu 17, 2010 5:36 pm

    Saa aikaan, tarvitsee vaan vähän enemmän tehoa pakastimesta (kylmemmäksi menevän pakastimen) kuin mitä kotipakastimesta yleensä irtoaa.

    Hane

  6. aleksi kirjoitti:
    maaliskuu 20, 2010 5:10 pm

    meinasin että onko se enää olutta.. vaikkei tislaus olekaan tehty niin kuin viinassa normaalisti niin se on silti tislattua.. ja silloinhan tuo muuttuu viljasta tehdyksi viinaksi eikä vahvaksi bisseksi.

    joku kolmas maanantai siellä roihiksessa voikin tislailla shokkipakastimella jotain lapparia vähän :)

  7. Anu Hopia kirjoitti:
    maaliskuu 20, 2010 6:16 pm

    Juttelin tästä oluen määritelmästä kerran Alkon laboratorionjohtajan kanssa. Tuo jäädyttämällä veden poistaminen ei ole tislausta sen perinteisessä mielessä (eri lämpötiloissa kiehuvien aineiden erottamista toisistaan haihduttamalla). Olutta ei siis saa väkevöidä lisäämällä siihen etanolia, mutta sitä saa väkevöidä poistamalla siitä vettä. Aika nerokasta!
    Tuolla maanantaitapaamisessa voisi kyllä tehdä joitakin noita tekniikoita joskus. Minua kiinnostaisi yksi kastikkeen väkevöimistekniikka perinteisen redusoinnin vertailumenetelmänä.

Leave a Reply