Tauno Palo 101 vuotta ja vähän chilistä ja kirjamessuista

Lokakuun 25, 2009 kello 6:12 pm | Mukavia ravintola- ja muita ruokaelämyksiä, Reseptit, Sitä sun tätä ruoan ympäriltä | Ei kommentteja

Elitessä Tauno Palon ja Matti Pellonpään nimikopöydässä istuva saa paitsi hvää ruokaa ja mukavaa tarjoilua katsekontaksin kera myös seurata suomalaista elämää, kun perheet, juhlaseurueet ja toisiinsa keskittyneet parit viettävät aikaa yhdessä.

Elitessä Tauno Palon ja Matti Pellonpään nimikopöydässä istuva saa paitsi hyvää ruokaa ja ystävällisen katsekontakin kanssa höystettyä mukavaa tarjoilua, myös seurata suomalaista elämää, kun perheet, juhlaseurueet ja toisiinsa keskittyneet parit viettävät aikaa yhdessä.

Tänään 25.10.2009 Tauno Palo olisi täyttänyt 101 vuotta.   Sain kuulla sen, kun menimme ex tempore Eliteen syömään sunnuntaipäivällisen, kun ei kirjamessujen oikeastaan aika rasittavassa ruuhkassa lampsittuamme jaksettu tehdä itse ruokaa.   Emme olleet varanneet pöytää etukäteen, mutta sellainen löytyi ja meidät siis ohjattiin Tauno Palon nimikkopöytään tuon alussa mainitun synttäri-ilmoituksen kera.

Kirjamessuilta en ostanut mitään, mutta kuuntelin Ruoka&Viinimessuilla tunnin esityksen chilistä. Asiantuntevan esityksen piti Suomen Chiliyhdistyksen pj Janne Alatalo, ja tunti vierähti nopeasti. Chiliyhdistyksen porukka poikkesi habitukseltaan perusruokakerholaisesta, mutta osaaminen oli kyllä korkeaa tasoa. Hienoa, että meiltä löytyy tuollaista asiantuntemusta.  Kaverit, jotka näyttivät enemmänkin moottoripyöräkerholaisilta kuin ruokahifistelijöiltä, kantoivat eteemme muun muassa hienon ja herkän jälkiruoan:

Chilihunajaa ja luonnonjogurttia

  • Helvetin tulisia chilimarjoja (olisiko nyt olleet sitten niitä Naga Morich -chilejä, jonka tulisuus on noin miljoona scoville-yksikköä?)
  • Hunajaa (juoksevaa)
  • Luonnonjogurttia
  1. Pilko chili ihan pieneksi
  2. Sekoita juoksevaan hunajaan (ei tarvitse paljon, sen verran, että chilimurusia näkyy hunajassa siellä täällä)
  3. Tarjoile luonnonjogurtin kanssa

Käyn Elitessä ehkä kerran, pari vuodessa.   Sen tunnelma on aina yhtä mukava ja ruoka hyvää.  Nytkin riimiporoalkupala ja pekoniin kääritty sorsa punakaalipedillä jättivät molemmat hyvän mielen.  Vielä enemmän lämmitti henkilökunta, jotka hääräsivät asiakkaiden keskellä kuin kotonaan.  Monessa eri tilanteessa annettu katsekontakti tuntuu muuten tosi lämpimältä keskellä tihkuista syksyä.

En tiedä, tiesivätkö muut ruokailijat – iloisesti hälisevät, lapsiperheet, syntymäpäivä- ym seurueet + toisiinsa keskittyneet pariskunnat, … – juhlivansa myös Tauno Palon synttäreitä.  Me kuitenkin tiesimme, ja minä istuin todennäköisesti samassa sohvankulmassa kuin molemmat herrat, joiden nimikkokyltti oli ruuvattu pöydän viereen seinälle.  Rapsuttelin tupakan polttamaa vanhaa reikää sohvassa ja arvuuttelin, kumpikohan herroista oli sen aiheuttanut.

Leave a Reply