Linkit
- 29.2.2009 MG Forumin aineisto
- Artikkeli MGsta 2009, Anu Hopia
- BBC Food & In search of Perfection
- Cookingissues – French Culinary Institute/NY:n porukan ylläpitämä blogi
- Fooducation.org – Erik Fooladi – MG ja koululaisten tiedekasvatus
- Harold McGeen blogi “Curious Cook”
- Hervé This – verkkosivu
- Hervé This blogi – englanninkielinen käännös
- Hollantilainen blogaaja kokkaa Blumenthalin keittokirjan reseptejä
- Khymos.org – Norjalainen molekyyligastronomin blogi
- McGee, Harold 2004. Workshop on molecular gastronomy
- MG -Kandityö – Tiina-Leena Rantanen 2009
- MG -Opinnäytetyö Turun Amk:un molekyyligastronomiasta 2009
- MG artikkeli Food Technology -lehdessä Helmikuu 2010
- MG-Opinnäytetyö 2009, Riikka Ahvenniemi
- Molecular Gastronomy -artikkeli Chemical Reviews -sarjassa 2010
- Molekyyligastronomia Wikipediassa
- Molekyyligastronomiaa käsittelevät uutiset kokoava tietopalvelu
- Pierre Gagnaire ja Herve This – Yhteistyöfoorumi
- Stimulus Consulting
- Toinen Hervé Thisin blogi – englanniksi käännettynä
Aiheet
- Keittiötarinoita
- Kotikokkausta tieteellisesti
- Kuukauden Kolmas Maanantai -tapaaminen
- Määritelmiä ja teoriaa molekyyligastronomiasta
- Molekyyligastronomia maailmalla
- Molekyyligastronomia meillä
- Mukavia ravintola- ja muita ruokaelämyksiä
- Myyttejä ja niiden testausta
- Puolesta ja vastaan
- Reseptit
- Sitä sun tätä ruoan ympäriltä
- Tiedekokkauskurssit
Kemiaa Keittiössä
Molekyyligastronomia-blogin lukijoille erikoishintaan 25 e+pk! Tilaa osoitteesta info@stimulusconsulting.fi
Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruuan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?Viimeisimmät kommentit
Meta:
Terveysmolekyylien metsästyksestä
Elokuun 1, 2009 kello 10:01 am | Sitä sun tätä ruoan ympäriltä | Ei kommentteja
Tämä on vähän tällainen “testimonial”-teksti ja syrjähyppy blogini perussisällöstä. Daily Telegraphin uutinen nimittäin raportoi uudesta paprikalajikkeesta, jonka mukaan kuluttaja saa yhdestä paprikasta koko päivän C-vitamiinitarpeen ja lisäksi puolet E- ja A-vitamiinien tarpeestaan.
Superlajikkeen omistaa Mark&Spencer-kauppaketju, joka aikoo markkinoida sitä oletettavastikin hyvällä menestyksellä terveystietoisille brittikuluttajille. Jos siitä tulee menestys siellä, lajike varmaan leviää nopeasti myös muualle.
Uutinen puhutteli, koska olen itsekin tehnyt pitkään töitä tämän “terveellisten molekyylien metsästyksen” parissa, ja tutkinut milloin antioksidantteja, milloin kolesterolia alentavia “ruoan ainesosia”. Hylkäsin omalta osaltani tämän tutkimussuuntauksen varmaankin, koska turhauduin lopulta siihen, että näkökulma ruokaan oli muuttunut niin matemaattiseksi: tästä saa ravintoainetta X eniten kaikista, tuosta saa nn% haitallisesta aineesta Z, ja ruoanvalmistustapa R aiheuttaa mm% hävikin ravintoaineesta C, ja niin edelleen ja niin edelleen. Huomasin jossakin vaiheessa, että syömiseen liitettiin yhtäkkiä loputtomasti eri ravintoaineisiin tai haitallisiin aineisiin tai “eräiden tutkijoiden mukaan mahdollisesti hyödyllisiin” aineisiin liittyviä matemaattisia kaavoja.
Tuosta uutisen näkökulmasta seuraa muun muassa runsaasti tutkimus- ja kehitystyötä, jonka tavoitteena on kehittää ruoka-aineita ja tuotteita, joista “yhdestä ainoasta purkista tai palasesta saa kaiken tarvitsemansa ravintoaineen X”. Tarkoitus on varmaan hyvä ja niitä kehittävien tahojen vilpittömänä tavoitteena helpottaa ihmisten elämää tarjoamalla yksinkertaisia ratkaisuja terveellisiin elämäntapoihin.
Mutta hoh-hoijaa kuitenkin! Entä sitten ravintoaineet Y tai Z tai M puhumattakaan kaikista haitallisista, mahdollisesti haitallisista tai mahdollisesti terveellisistä aineista Q,W,E,R,T, … , joiden kaikkien saanti pitäisi osata minimoida, maksimoida tai muulla tavalla optimoida pysyäkseen terveenä ja toimintakykyisenä?
Minulta loppuivat matemaattiset taidot. Tuntui, etten enää näe metsää puilta: ruoka näyttäytyi lautasellani pelkästään hyvinä ja pahoina ravintoaineina ja kaupassa käynti oli yhtä monimuuttujayhtälöiden ratkaisua. “Ostanpa ruisleivän, mutta ottaisinko tämän, jossa on 100 % ruista vai tuon, jossa on 70 % ruista mutta toisaalta 10 % kuitua, vai tuon, jossa on 0,7 % natriumia vai tuon, jossa on 1,0 % suolaa, vai tuon, josta saa päivän kuitutarpeen neljästä viipaleesta, vaiko ottaisinko sittenkin tuon, jossa ei kerrota mistään mitään, mutta joka maistuu samalle kuin leipä lapsena maistui????”
Tämä pohtimiseni ei tarkoita, ettenkö arvostaisi tuota artikkelissakin kuvattua ravintoaineisiin liittyvää haasteellista tutkimus- ja kehitystyötä. Esimerkiksi lajikkeet, joissa on runsaasti sellaisia ravintoaineita, kuten A-, E- ja C-vitamiinia, ovat erittäin tärkeitä ravintoaineiden puutoksesta kärsiville ihmisille. He vain tuppaavat asumaan jossakin muualla, kuin siellä, minne noita uusia innovaatioita lähinnä suunnataan.
Itse kuitenkin päätin jättää tuon teeman muille ja sen sijaan keskittyä pohtimaan sitä, mistä ja miten ruokaan syntyy hyvä maku. Eiköhän siitäkin seuraa edes jotakin hyvää ihmiskunnalle:-)