Keittiön tervehdyksenä oli Mummola-teemalla Karjalanpaistia (lasi edessä) sekä kaalikääryle ja silakkaa (lusikoissa taustalla). Karjalanpaisti oli erityisen paljon mummolan (minun omissa makumuistoissani kuitenkin anoppilan) makuinen, jossa karjalanpaistin maku oli aidoimmillaan.(Kuvat on muuten kännykkäkameralla otettuja, joten eivät tee oikeutta annoksille)

Merenpohja jatkoi umamin maailmassa. Aiemmissa annoksissa karjalanpaisti ja kyytönjuustoannos olivat katselleet maailmaa kotinurkilta käsin, tämä taas Aasian kantilta. Voin olla väärässä, mutta "merivesi" oli ehkä saatu aikaan merilevästä. Aiemmassa "Tomaattidashi"-tekstissäni olen tutkaillut kombulevän tarjoamia umamimakuja. Teoreetikko osaa ajatella vain yhtä asiaa kerrallaan, mutta tässä se oli vain yksi elementti osana mykistävän hienoa kokonaisuutta.

Tämä ensimmäinen jälkiruoka vetosi erityisen paljon ainakin minun huumorintajuuni. Kevyen ja raikkaan jälkiruoan maut tulivat ananaksesta, tillistä, sinapista ja lakristista. Oma kunnia flavor pairing -teoretisoinnille (esim. www.foodpairing.be), mutta tämä toteutus todisti taas, että uusien makuyhdistelmien tekeminen ei ole vain sattumanvaraista "otetaan-hassunkuuloinen-yhdistelmä"-kikkailua. Toimivan maku- ja rakennekokonaisuuden löytäminen on todennäköisesti vaatinut todella pitkän työrupeaman. Jo ennestään miellyttäviä yllätyksiä täynnä olevan menuun loppupuolella tämä sai melkein nauramaan ääneen.