Molekyyligastronomia
Blogin pitäjä Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.
Kaikkien kakkumyyttien äiti
”Kakkua ei saa täräytellä eikä uunin luukkua avata sen jälkeen, kun taikina on saatu vuokaan. Muuten se lätsähtää.” Olin mielestäni monta kertaa osoittanut tämän vääräksi, kun olin sekä käsitellyt paistamatonta kakkua ennen uuniin laittoa kovakouraisesti että kopeloinut vielä raakaa kakkua uunissa moneen otteeseen hammastikulla.
Koskaan ei kakkuni ole ollut moksiskaan, joten päätin itsevarmasti olla tehokas ja paistaa kaksi kakkua yhdellä kertaa. Niinpä tein ensin yhden taikinan ja pistin uuniin ensimmäisen kakun, jonka jälkeen tein toisen taikinan ja pistin vähän ajan kuluttua toisenkin kakun samaan uuniin.
Laittaessani toista kakkua uuniin, oli toinen ollut uunissa noin 10 minuuttia. Se hyllyi vuoassaan uhkaavasti lähes maksimiinsa nousseena, mutta ei vielä lainkaan hyytyneenä. Laitoin toisen vuoan varovasti uuniin, mutta väistämättä vuoat kuitenkin koskettivat vienosti toisiaan ja uunissa paistuva kakku tärähti hiukan, vain hiukan.
Pelästyin tietysti, mutta kun viiden minuutin kuluttua tärähdyksestä vilkaisin uuniin, sain todeta voitonriemuisesti, että molemmat kakut jatkavat tyytyväisenä paistumistaan ilman merkkiäkään litsahtamisesta. Naputtelin jo mielessäni raporttia murretusta myytistä.
Kymmenen minuutin kuluttua tärähdyksestä tilanne oli kuitenkin dramaattisesti muuttunut. Tärähtänyt kakku oli lätsähtänyt niin klassisesti, etten uskonut sellaista näkeväni kuin elokuvissa. Siitä oli ikään kuin lähtenyt ilmat pihalle ja se oli kuin Nasun syntymäpäivälahjaksi tuoma ilmapallo Nalle Puhille. Puhki.
Miten ihmeessä kauniisti nousseesta kakusta voi aivan aavistuksenomaisen tärähdyksen seurauksena tyhjentyä ilmat noin täydellisesti? Ja vielä usean minuutin viiveellä! Istuin keittiön lattialla nenä kiinni uunin lasi-ikkunassa ja mietin, mitä siellä kakussa mikrotasolla on voinut tapahtua.
Päädyin siihen, että olin täräyttänyt kakkuraukkaani juuri väärällä hetkellä. Kopautukseni hetkellä se oli juuri paisunut maksimitilavuuteensa, mutta mitään kohoamista tukevia rakenteita (tärkkelyksen liisteröitymistä, proteiinien denaturoitumista) ei ollut ehtinyt merkittävässä määrin syntyä. Kohonnutta kakkua tuki vain kuuma ilma ja erityisesti kuuma vesihöyry, joka oli paisuttanut taikinan kuplat äärimmilleen.
Tässä vaiheessa kakkutaikinan kuplat olivat kuin pieniä kuumailmapalloja likistettynä ihan lähekkäin. Kuumailmapallossakaan ei ole kovia rakenteita, mutta se pysyy silti kauniissa muodossaan ympäristöä kuumemman ilman sisältä ulospäin suuntautuvan paineen vaikutuksesta. Jos kuumailmapallon kylkeen tulisi repeämä, lämmin ilma karkaisi ulos ja pallo tulisi sukkana alas.
Täräytykselläni olin repäissyt rikki kakkuni miljoonat pienet kuumailmapallot, jolloin niitä kimmoisina kuplina kuosissa pitänyt kuuma vesihöyry purkautui ulos. Niin kauan kuin vesi jatkoi höyrystymistään täydellä teholla, vuotavat kuplat pitivät muotonsa. Mutta kun höyrystyminen hidastui, ne lyyhistyivät kasaan. Mikrokosmoskatastrofi!
*******************************************************************************
Huhtikuun MG klubi tulee sukeltamaan tähän mysteeriin vielä syvemmälle. Luin nimittäin merkillisen väittämän kakun paistosta. Sen mukaan kakku EI LÄSSÄHDÄ, VAAN PÄINVASTOIN SIITÄ TULEE KUOHKEAMPI jos sen tipauttaa paiston jälkeen pöydälle noin 30 cm:n korkeudelta. Ja tähän on vielä teoriakin, joka paljastetaan klubi-illassa…
Kakkumyyttiä testataan poikkeukselliseen aikaan poikkeuksellisessa paikassa, eli TORSTAINA 23.4.2015 klo 17- Heurekassa, osoitteessa Kuninkaalantie 7, Vantaa. Kiitos jo etukäteen Heurekan emännällemme Paula Havasteelle. Myös Electrolux Oy:ä on kiittäminen uunin lainasta!
Koska menemme vierailulle, pyydän taas vanhaan malliin ilmoittautumiset sähköpostiini ennen klubi-iltaa. Kaksikymmentä ensimmäistä mahtuu paikalle. Tervetuloa kaikki kakkujen ystävät!