Kirjoittajasta
marraskuun 18, 2008 kello 12:24 pm | | 11 kommenttia
Blogin pitäjä Anu Hopia on
- elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa
- kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun ½-välistä alkaen
- 1.1.2008 totesi itsekseen, että suomalaisesta ruokakeskustelusta puuttuu täysin kokkaustieteellinen näkökulma
- ajatteli, että asialle täytyy tehdä jotakin

Molekyyligastronomia-blogin lukijoille erikoishintaan 25 e+pk! Tilaa osoitteesta info@stimulusconsulting.fi Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruuan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?
Hei!
Olen hotelli- ja ravintola alanperustutkintoa suorittavan opiskelija. Tarkoituksena nin olisi tehdä opinnäytetyö molekyyligastronomiasta. joten voisitko auttaa ketomaan minulle mistä minun kannattaisi alkaa hankkimaan tietoa aiheesta? onko siitä tietoa suomeksi?
kiitos jos jaksat auttaa minua aiheessa.
HEI
Olen lukenut “Kemiaa keittiössä” suurella mielenkiinnolla, niinä hetkinä kun kolmen pienen kotiäiti saa kersakaartiltaan varastettua. Nyt ajattelinkin kääntyä puoleesi kotiäitielämää suuremman ongelman äärellä. Aihe on luonnollisesti sopan keittäminen. (Marjoja lapsille maistuvassa muodossa) Kun äitini keittää sopan, soppa on koostumukseltaan juuri parahultaisen sinkuvaa, ei lirua tahi jankkia. Äitini siivilöi mustikat, joiden kivet livahtelevat ilkeästi tekohampaiden ja kitalaen väliin, pois sopasta ennen suurustamista.
Keitin vastikään mustikkasopan, johon pistin tavallista enemmän mustikoita. Minä jätän soppaan marjat kokonaisina, koska oletan kuorissa ja siemenissä olevan moninaisia terveydelle hyviä ainesosia. Sopan rakenne oli ihan hyvä ja maku loistava. Seuraavana päivä soppaa sai syödä haarukalla…
Samoin käy yleensä keltaiselle mansikkasopalle. Keltaisen mansikkasopan teen peräpohjalaisista hilloista http://www.piirakka.vuodatus.net/blog/1817265 , joista sauvasekoittimen ja siivilän avulla poistan kivet. (Sauvasekoitin soseuttaa marjan, mutta jättää kivet kokonaisiksi.) Jos hillasoseesta keittää niin ison sopan, että sitä riittää seuraavalle päivälle, on näky soppakupissa vähintäänkin surullinen. Soppa jatkaa hyytymistään keittiönpöydällä useita päiviä. Kolmantena päivänä keittämisen jälkeen kulhosta nousee soppakauhan mukana kauniin oranssi hyytelö.
Mielestäni perunajauhelaatikon ohjeen mukainen tärkkelysmäärä ei pitäisi hyydyttämään soppaan käyttämääni nestemäärään noin jämäkäksi. Näin mututuntumalla ajattelisin soppaa livahtaneen myös muita hyydyttäviä ainesosia. Koska äitini soppa on ja pysyy hyvälaatuisena, olen taipuvainen kallistumaan kahden tekijän kannalle. Toinen on mummofaktori, jota ei voi ostaa kaupasta. Ja toinen on marjojen kivet. Voisiko sauvasekoitin irroittaa hillankivistä jotain luonnonhyydykettä, jota ehkä soppaan tulisi myös mustikan kivien mukana?
Marjasoppien ääreltä
Anu Tee + Viuhti, Vauhti ja Neiti Ehtivä
Hei & terveisiä pohjoiseen, minäkin tunnen sieltä monta ämpäripäätä:-)
Vakavasti puhuen: Perunajauhon hyytelöintiaine on tärkkelystä, joka ei kuvailemallasi tavalla jatka hyytymistään. Mieluumminkin se lähtisi säilytyksessä (varsinkin jääkaappisäilytyksessä) kiteytymään uudelleen alkuperäiseen rakenteeseensa & soppaan alkaisi muodostua hyytymiä & paakkuja.
Epäilisin mieluumminkin, että viivehyytelöitymisen aiheuttaa marjojen pektiini. Samaa ainetta on kaupan hyytelösokerissa. Pektiiniä on erityisen paljon hiukan raaoissa marjoissa ja hedelmissä & ennen vanhaan kotihillot onkin keitetty & hyytelöity osin raakojen hedelmien & marjojen omalla pektiinillä. Kun lisäksi käytät runsaasti marjoja, sopassasi on reilusti tätä luonnon omaa hyytelösokeria.
Ratkaisu? Yksi keino olisi tietysti laimentaa soppaa, mutta samassa laimenee makukin. Laimentamisen sijaan voisit minusta hyödyntää ilmiötä: Siirrä sopankeittopäivänä syömättä jäänyt osa vaikka uunipannulle tai piirakkavuokaan hyytymään. Seuraavana päivänä voit leikellä hyytelön kuutioiksi & tarjoilla jälkiruoaksi soppakarkkeja. Niin minä ainakin tekisin.
Terve,
Olen etsinyt ummet ja lammet ja ajattelin, että voisit ehkä auttaa..
Mistäköhän yksityishenkilö voisi tilata näitä hieman erityislaatuisempia raaka-aineita, mitä käytetään esimerkiksi Alinean reseptikirjassa?
E327 kalsiumlaktaatti,
E401 natriumalginaatti,
E415 ksantaanikumi
Noita erikoisaineita löytyy joitakin apteekeista, mutta aika huonosti. Minun tiedon mukaan Suomessa niitä välittää kolme yritystä, joiden pääasiakaskunta on ravintolat. En siis ole varma, myyvätkö he yksityishenkilöille. Tässä yhteystiedot:
Ranskalainen elintarvikkeiden maahantuontiyritys France & Fromage (http://www.france-fromages.fi/) edustaa ElBullin Texturas-sarjaa Suomessa.
Lasse Lundqvist Oy edustaa espanjalaista Sosa-lisäainesarjaa. http://www.lasselundqvist.fi/index.php?menu=tuotteet&submenu=uudettuotteet&cat=tuotteet2a01
Uusi yritys Gourmetologia Oy (http://gourmetologia.com/fi) myy monenlaisia molekyylikokkauksen välineitä
Nämä ovat siis minun tiedossa olevat tahot Suomessa. Lisäksi netin kautta näitä voi tilata ulkomailta. Esimerkiksi Saksassa ja USAssa on useita vastaavanlaisia yrityksiä, jotka ovat erikoistuneet molekyylikokkauksessa tarvittaviin erikoisaineisiin.
Kiitos neuvoista, Gourmetologia toimitti leikkikaluja parissa päivässä ja nyt on keittiö täynnä erilaisia aivolimoja ja vaahtoja.. sferifikaatiolla (tai millä nimellä pienten palleroiden tekoa kutsutaankaan) sai näyttävimmän mummontossun koskaan
Hauska kuulla. Pistä kokkauskokeilujasi tulemaan:-)
Erinomaiset sekä kirja että blogi
Tuli tässä mieleeni, olisiko tuorepastan valmistuksessa jotain sellaista, joka liittyisi aiheeseen. Miten ja miksi kuivempi tai kosteampi pastataikina käyttäytyy kuten käyttäytyy. Onko vesi-jauhopasta parempaa kuin kananmunalla höystetty pastataikina ja jos, niin miksi. Jne jne… Ilmeisesti pastanvalmistuksesta on liikkeellä myös mitä mielenkiintoisempia käsityksiä, koskapa jo ainakin kaksi eri kääntäjää on Australian Masterchefin jaksoissa kääntänyt, että pastataikina laitetaan kohoamaan…(?) vaikka englanninkielisessä selostuksessa on käytetty sanaa “rest” eli lepäämään (viimeksi jaksossa 34 – 27.9.12). Kun pastataikinassa ei (ainakaan minun mielestäni) ole yhtään ainoaa sellaista ainesosaa, joka aiheuttaisi taikinan kohoamisen. Ymmärtääkseni jauhojen vain täytyy saada rauhassa turvota, jotta taikina käyttäytyisi kuten pastataikinan kuuluukin. Olisiko joskus mahdollista tässä blogissa valottaa pastanvalmistuksen saloja, kiitos.
Hei,
Kiitos vinkistä! Tuorepasta on hyvä aihe & mepä mietitään siihen sopiva kysymys! Voisi olla vaikka marraskuun aiheena, sillä lokakuulle juuri eilen keksittiin omenapiirakka!
Hei Anu! En löytänyt glögirakeiden reseptiä enää mistään sivultasi. Onko mahdollista löytää reseptiä jostain?
Muistan reseptistä tasan sen verran että kuumennettu neste tiputettiin johonkin hauteeseen, ja aineksia piti ostaa apteekista… Näillä muistikuvilla ja tällä mielikuvituksella ei pitkälle pötki.
Hei Jani, ja ensiksikin anteeksi, kun huomasin viestisi vasta nyt. Blogin kommentit on jostakin syystä ohjautuneet vikaan. Anyways glögin inkiväärikaviaari tehdään alginaattihyytelöintiaineen ja apteekista saatavan kalsiumporetabletin avulla. Tässä kopio ohjeesta:
INKIVÄÄRIKAVIAARI
• 5-10 siivua (noin 1/2 cm paksuja) tuoretta inkivääriä
• 2 dl vettä
• sokeria maun mukaan
• 2 tl valkoista Melatin-hyytelöintiainetta
• Kalsiumporetabletti (1 g kalsiumia)
• toinen noin 2 dl vettä kalsiumkylpyyn
1. Keitä inkiväärisiivuista, sokerista ja vedestä vahvan makuinen inkivääriliemi (oman maun mukaan, mutta minusta kannattaa hakea mahdollisimman tulista lientä)
2. Jäähdytä ja sekoita liemeen Melatin-jauhe. Sauvasekoitin on tehokkain apuväline, mutta myös käsivatkain ja jauheen hyvä siivilöinti nesteen joukkoon tuottaa hyvän liemen ilman paakkuja.
3. Valmista kalsiumkylpy liuottamalla poretabletti toiseen vesierään
4. Anna molempien lienten tasaantua hetki (noin 15 min)
Inkiväärikaviaari sopii hyvin perinteisten glögireleiden – rusinoiden ja manteleiden – rinnalle.
5. Tiputtele pillin, lääkeruiskun tai vastaavan avulla inkivääriliemipisaroita kalsiumkylpyyn.
6. Jos pisarat eivät hyydy kauniisti kuuliksi, lisää Melatin-jauhetta (ja anna liemen taas hetki tasaantua, jotta hyytelöintiaine vettyy kunnolla)
7. Anna kaviaarikuulien hyytyä pari minuuttia kalsiumkylvyssä, nosta ne sitten siivilän avulla pois hyytymästä, huuhtele vedellä ja siirrä tarjoilukulhoon.
8.
Kun kaviaarin siirtää vesikylvystään tarjoilukulhoon, se kannattaa kuivata kevyesti siten, että painelee kaviaarisiivilää kevyesti talouspaperin päällä.
Tarjoile glögin lisukkeena