Molekyyligastronomia

Blogin pitäjä Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.

Gluteeniton hapanleipä: Onko raskittaminen kaiken sen vaivan väärtti?

Raskikokeilut ja leipäresepti -sivulle.

Raskituksen tarkoituksena on parantaa leivän tilavuutta, säilyvyyttä ja taikinan ominaisuuksia. Raskimikrobien tuottamat haihtuvat yhdisteet puolestaan aikaansaavat leipään rikkaan ja vaihtelevan makuprofiilin, joka saa veden kielelle. Mutta gluteenittoman leivän raskituksesta puhuttaessa on vaarana astua tietämättömyyden miinaan: Tämä aihe on kuin suuri tutkimaton suo, jossa bioteknologiset silmäkkeet vaanivat. Aina hapanraskin teossa kaikki ei menekään niin kuin Strömssöössä, ja raskista saattaa tulla kuplivan pelottavaa, nuuhkaistessa sieraimia karvastelevaa velliä. Raskitus kun on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta monimutkainen prosessi.

 

Herkkä elätti

Gluteenittoman raskin valmistaminen on toistaiseksi vielä hyvin villiä toimintaa: Vanhat, hyväksi koetut perinteet puuttuvat, mutta keinoista ei ole pulaa. Gluteenittoman hapanjuuren käynnistämiseen löytyy netistä selaillen lukemattomia erilaisia vinkkejä, joista mainittakoon vaikkapa kaalinlehti ja vanha leipäpala. Tällaiset hapanjuuren käynnistävät ainekset herättävät satunnaisia villihiivoja ja mikrobeja, joiden käyttäytymistä on vaikea ennustaa – emmehän tiedä, mikä mikrobi hapanjuuren on sillä kertaa vallannut. Gluteeniton raski on myös hyvin herkkä elätti, minkä vuoksi sitä täytyy joko ruokkia säännöllisesti, tai pakastaa. Jos leipomisessa on pitkiä taukoja, on järkevämpää tehdä uusi raski, kuin yrittää elvytellä elähtänyttä vanhaa raskia.[1] Jääkaapissa se voi säilyä ehkä muutamia päiviä.[2] Verrattaessa tätä rukiin raskittamiseen, on merkittävä ero siinä että rukiin raskitus onnistuu luotettavasti jo pelkällä vesi-jauhoseoksella. Ja toisin kuin gluteeniton raski, ruisraski säilyy jopa taikinatiinun seinämille kuivaneissa taikinajäämissä. Uuden ruisraskin maitohappobakteerikannat vahvistuvat muutaman käyttökerran jälkeen, jolloin niistä tulee pitkäikäisiä ja hyvin säilyviä.[3] Gluteenittomalle raskille ei vielä ole tällaista takuuta annettu. Mikä sitten on valittujen jauhojen merkitys raskin kehittymiseen ja parhaaseen lopputulokseen? Tattari- ja teffjauhot, eivät kumpikaan ole erityisen kuplivaa sorttia raskitusprosessissa, mutta vinkkinä Ruokaverstaassa kerrottiin, että esimerkiksi maissijauhojen lisääminen raskiseokseen voisi tuoda kaivattua hiilidioksidia prosessiin.

 

Mikä merkitys raskittamisella sitten on?

No entä jos ohittaisimme koko raskittamisen vaivan, ja lisäisimme taikinaan niitä happoja, mitä raskituksessa muutoinkin saadaan aikaan, kärsivällisen hoitamisen jälkeen? Mikä lopulta on raskittamisen merkitys juuri gluteenittomassa leivässä? Tätä lähdimme tutkimaan Seinäjoen II Ruokaverstaassa. Lokakuun 1. päivä 2014 kokoonnuimme SeAMK Oy:n Bio- ja elintarviketekniikan laboratoriotiloihin.

Tilaisuutta varten oli valmistettu neljä eri versiota gluteenittomasta tummasta reikäleivästä. Kolme näistä oli hapanleipää, ja yksi oli hapattamaton verrokkileipä. Leipäversioiden valmistamisesta kerrotaan tarkemmin täällä. Hapanraskia käytettiin resepteissä noin 33%. Ja jotta leipiä ja taikinoita voitaisiin verrata keskenään, hapatetuista raskeista määritettiin maitohappo- ja etikkahappomäärät laboranttiharjoittelijoiden Kian ja Katrin voimin.

Tämä pienimuotoinen gluteenittomien leipien koe on toteutettu yksittäistä Ruokaverstasta varten, ja tavoitteena on sekä havainnollistaa teoriaa, että tuottaa suuntaa-antavia ideoita ja vinkkejä.

Raskin happojen määrittämisen menetelmä on perinteikäs, ja saattaa olla epätarkka, mutta tulokset ovat järkeenkäypiä. Näiden tulosten perusteella raskitetuissa versioissa oli molemmissa sekä etikka- että maitohappoa. Määrät näillä kahdella raskitetulla versiolla olivat samankaltaiset, ja raskien pH:t samat. Happolisällä tehty raski oli mitatun pH:n perusteella hieman happamampaa kuin raskitettujen. Tulos onkin uskottava, koska happoja lisättiin hieman enemmän kuin mitä raskitetuissa versoissa oli happoja.

 

Leipien arviointi

Ruokaverstaassa osallistujia pyydettiin laittamaan kolme hapanleipää järjestykseen 4 ominaisuuden suhteen. Ominaisuuden suhteen voimakkain leipä sai arvon 3, toiseksi voimakkain 2 ja heikoin arvon 1. Suoraleivonnalla leivottu hapattamaton leipä jätettiin tästä arvioinnista pois, jotta leipiä ei olisi liikaa kerrallaan arvioitavana.

 

Makuvirheenä kitkeryys

Kitkerimmäksi arvioitiin hiivaraskilla leivottu leipä. Gluteenittomissa leivissä kitkeryys on usein huomioitu makuvirhe, jota juuri hapattamalla pyritään pyöristämään. Kitkerä maku voi johtua valituista täysjyväjauhoista, joiden kuoriosissa on voimakkaitakin makuja. Mutta aiheutuuko kitkeryys itse hapattamisesta, jos sen tuotoksena on paljon etikkahappoa? Hiivaraski oli valmistusprosessin aikana vuorokauden jääkaapissa, jolloin etikkahappoa on voinut muodostua enemmän kuin mitä mitattu arvo kertoo. Miedompiaromista maitohappoa kehittyy enemmän huoneenlämmössä raskitettaessa.

Haihtuvat hapot ja aromit

Happamuudessa ja suolaisuudessa voiton veivät molemmat raskitetut versiot, kun taas happolisällä tehty leipä koettiin pliisuksi ja vähiten makua sisältäväksi. Juustohapateversiolla oli kommenttien mukaan voimakkain jälkimaku, ja hiivaraskiversiolla miellyttävin happamuus. Aidosti hapatetut leivät vaikuttavat sisältävän enemmän aromeja kuin happolisällä valmistettu leipä. Raskittamisen vaivannäkö ei taida ollakaan vallan turhaa! Mielenkiintoista on myös, että vaikka happolisällä varustetun leivän taikinassa oli ainakin alun perin enemmän happoja, ja taikinan pH oli alempi, sitä ei kuitenkaan koettu happamimmaksi enää leivottuna leipänä. Olivatko lisätyt hapot haihtuneet, vai vaikuttiko hapattamisen tuoma aromikkuus raskitetun leivän happamuuden kokemiseen? Happolisäleivällä oli kuitenkin myös omat kannattajansa, jotka löysivät leivästä sekä makua että happamuutta, joten happojen lisääminen saattaa kuitenkin olla hyvä keino pitää takataskussa: Gluteenittoman hapanraskin pH on joka tapauksessa vielä kaukana ruisraskin pH:sta 3,7 – 3,9. Mistä tuo aromikkuus lopulta muodostuu, sitä täytyisi tutkia lisää!

Rakenne

Leivän rakenteen kuohkeus arvioitiin parhaimmaksi sekä juustohapatteella tehdyssä leivässä että happolisällä tehdyssä leivässä. Erot olivat kuitenkin pieniä, eikä hiivaraskiversio lopulta hävinnyt paljoakaan muille. Yksittäisissä leivissä oli kuitenkin yksilöllisiä eroja – olivathan ne käsin leivottuja. Jälkeenpäin leipien huokoisuutta tarkasteltiin läpileikkauksista reikien pinta-alan mukaan. Tätä varten tutkittiin kuusi erillistä viipaletta. Leipähuokosten pinta-alat mitattiin viipaleesta otetusta valokuvasta sävypinta-alojen avulla. Suuria eroja ei edelleenkään löytynyt, mutta näissä näytteissä hiivaraskilla leivotulla leivällä oli hieman enemmän reikiä kuin muilla versioilla. Esimerkkikuvassa alla hiivaraskiversiossa näkyykin tasaisemmin jakautuneita huokosia, ja esimerkiksi suoraleivottu versio on keskeltä melko tiivis, mutta lähellä kuorta on isompia huokosia. Reikien pinta-ala ei siis välttämättä kerro leivän kuohkeudesta kaikkea.

Raskituksella on erilaisia vaikutuksia leivän rakenteeseen, riippuen siitä, minkälaisista jauhoista on kyse. Hapatusprosessin oheisefektinä saadaan myös entsyymiaktiivisuuden tuomaa proteiinien pilkkoutumista, rakenteen kohoamista ja mureutta. Vehnätaikinan raskitus pilkkoo jauhon gluteenia muuttaen leivän sitkoa, jolloin leivän rakenne voi muuttua tiiviimmäksi.[4] Täysjyvärukiin raskitus taas muokkaa rukiin rakennetta siten, että taikina pystyy muodostamaan sitkoa myös ilman vehnäjauhoa.[5] Sitkottomalle gluteenittomalle leivälle hapanraskin lisäämisen on todettu lisäävän kimmoisuutta 24 tunnin hapattamisen aikana. Tätä pidempi hapattaminen hajottaa gluteenittoman leivän proteiineja, mutta ei kuitenkaan läheskään samassa määrin kuin vehnäleivän hapattamisessa tapahtuu. Tämän vuoksi gluteenittoman leivän hapattaminen vaikuttaa leivän rakenteeseen kaikin puolin positiivisesti.[4] Gluteenittoman leivän sitkon tekijäksi – tärkkelyksen ja hydrokolloidien jälkeen – on tutkittu maissista peräisin oleva zein-proteiinia, jonka on todettu yhdessä hydrokolloidien kanssa toimivan gluteenin sitkon tavoin.[6] Zein tunnetaan myös nimellä tseiini.

 

Leivän säilyvyys

Ruokaverstaassa keskusteltiin siitä, että raskituksen toivotaan tuovan parannusta myös gluteenittoman leivän säilyvyyteen. Raskitettuna leivän säilyvyys onkin yleensä parempi kaikilla leipälajikkeilla. Gluteenittomien leipien vanheneminen on vieläpä muita leipiä nopeampaa, koska niiden rakenne perustuu proteiiniverkoston sijaan pääosin tärkkelykseen[4] tai erilaisiin hydrokolloideihin. Huonosta säilyvyydestä johtuen gluteenittomia leipiä säilytetään usein jääkaapissa, mikä puolestaan aiheuttaa tärkkelyksen ”vanhenemista” ja leivän kuivamista. Tutkimuksessa, jossa taikinoihin käytettiin 20% hapanraskia, todettiin, että gluteenittoman leivän hapattaminen hidastaa merkittävästi gluteenittoman leivän vanhenemista.[7] Säilyvyyteen saattaa vaikuttaa myös se, minkälainen hapatekanta on käytössä. Keskusteluissa mainittiin, että esimerkiksi propionihappoja tuottava hapatekanta olisi säilyvyyden kannalta hyvä, sillä propionihappo estää homeiden kasvua.

 

Mikä oli paras leipäversio?

Osallistujat valitsivat hapanleivistä suosikkinsa. Leipien suosituimmuus jakautui hyvin tasaisesti, eli kaikki hapanleipälajit saivat kannattajia, myös happolisällä tehty leipä. Kaiken tämän jälkeen maisteltiin vasta se hapattamaton versio. Tätä kommentoitiin yllättäväksi siihen nähden, ettei siinä ollut lopulta kovin suurta eroa happamiin versioihin verrattuna. Olikin totta, että taikinan pH:ssa ei ollut suuria eroja alun perinkään. Yksi osallistuja värvättiinkin vielä koekaniiniksi, ja hänen tuli sokkona erottaa hapatettu ja hapattamaton leipä toisistaan. Hän onnistui tehtävässään.

Laila Matikainen, 15.10.2014


 [1] Sauvage, Jeanne, 2010; Art of gluten-Free Baking

[2] Kane, Sharon, 2011, The Art of Gluten-Free Sourdough baking, Kindle Edition,

[3] Rauramo, Ulla, 2004, Ruis: Suomalaisten salainen ase, Atena, Keuruu, Otava

[4] Moore, M.M., Schober, T.J., Dockery, P., Arendt, E.K., 2004. Textural comparison of gluten-free and wheat based doughs, batters and breads. Cereal Chemistry 81, 567–575.

[5] Salovaara, H., 1998. Lactic acid bacteria in cereal-based products. Teoksessa: M. Dekker, toim. Lactic acid Bacteria-Microbiology and Functional Aspects. New York: s.n., pp. 115-137.

[6] Andersson, H; Öhgren, C; Johansson, D; Kniola, M; Stading, M; 2010, Extensional flow, viscoelasticity and baking performance of gluten-free zein-starch doughs supplemented with hydrocolloids, Food Hydrocolloids

[7] Moore, M.M., 2005. Novel approaches in the structural development of gluten free bread. Väitöskirja, University College Cork, Irlanti.

 


 

Jaa kirjoitus:

2 Comments

  1. Timo Jokinen 19.2.2016 at 17:23 - Reply

    Voiko apteekin maitohappobakteereilla hapattaa raskia/ leipää?

    • Anu Hopia 19.2.2016 at 21:20 - Reply

      Hei, Miksikä ei. Raskitukseen tarvitaan jokin hiiva ja jokin maitohappobakteeri, jotka toimivat hyvin yhteen. MOlemmat voi saada purkista/paketista taikka erilaiset villilajit tulevat ympäristöstä tai raaka-aineista. Jotkuthan muodostavat keskenään symbioottisen parin (esim. San Franciscon sourdough-leipä), mutta näin ei tietenkään välttämättä tapahdu. En uskalla etukäteen sanoa, miten apteekin maitohappobakteeri toimii, mutta se selviää kokeilemalla. Onnea!

Leave A Comment

KEMIAA KEITTIÖSSÄ

Molekyyligastronomia-blogin lukijoille erikoishintaan 25 e+pk! Tilaa osoitteesta info@stimulusconsulting.fi Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruuan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?