Molekyyligastronomia
Blogin pitäjä Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.
EROTTAAKO TYLSÄLLÄ JA TERÄVÄLLÄ VEITSELLÄ LEIKATUN SIPULIN TOISISTAAN?
Tätä elämää suurempaa kysymystä lähdimme pohtimaan helmikuun MG klubissa Helsingin Roihuvuoressa. Tiedättehän, miten keittiöväki aina jaksaa teroittaa veitsen teroittamäisen tärkeyttä! Me emme noihin teroituksiin uskoneet, vaan päätimme testata asiaa käytännössä. Niinpä Tatu tylsensi veitsensä tahallaan ja valmisti neljä erilaista kuullotettua sipulierää. Siitä kohta lisää. Sitä ennen tilkka teoriaa, jota löytyy
VEITSEN TERÄLLÄ
Tämä punasipuli on leikattu terävällä veitsellä. Sipuli, tylsä veitsi ja terävät veitsi - siinä helmikuun klubi-iltamme teema. Minulla on hieno teoria siitä, miksi terävällä veitsellä leikattu sipuli maistuu erilaiselta kuin tylsällä veitsellä leikattu sipuli, ja olen pitkään miettinyt, mahtaako tuo olla vain teoriaa, vai onko siinä todella jotakin
RASVA(N A)LLA HYVÄ TULEE
Tässä nousee voittaja! Tammikuun MG-klubissa sukellettiin rillettes-maailmaan. Siinä meitä kiehtoi erityisesti se, onko rasvaan upottaminen edelleenkin välttämätöntä, kun valmistetaan tätä perinteistä riivittyä lihaa. Rillettes on Tatun kertoman mukaan “köyhän miehet patee”, joka on peräisin Ranskasta Le Mans’n kylästä. Tarina on hieno ja se löytyy muun muassa täältä. Rillettes
KAKSI KYSYMYSTÄ, YKSI RILLETTE(S)
Tatu lupasi tehdä ankkarillette(si)ä. Tämä ankka on vähän vähemmän kypsää, mutta saa kelvata rillettes(i)ä odotellessa. Vuoden 2018 ensimmäisen MG klubin aiheeksi seuloutui Tatun ja minun pohdinnan seurauksena rillette(s). Pitääkö se sanoa yksikössä vai monikossa - en tiedä ja Tatu saa kertoa sen ja vähän muutakin rillette(sis)tä maanantaina 22.1.2018.
JOS EI JOULUNA OLE LUNTA, EHKÄ SORBETTIA VALMISTAISI HÄN?
Tässä klubi-illan voittaja - marjasorbetti "Naturel" Sorbetti parhaimmillaan? Muovailtavan plastista, jonka saa pyöräytettyä pehmeästi lusikkaan ja siitä suuhun. Kihelmöiden hiukan kielen päällä se sitten välittömästi muuttaa olomuotoaan pienikiteisestä jäähileestä makeaksi mehuksi. Viileää, mutta ei liian kylmää. Kulhossa odottava seuraava lusikallinen odottelee kiltisti ja edelleen kiinteässä olomuodossaan pääsyä suuhun
JÄÄSTÄ JA SEN SULAMISESTA
Puhdas vesi jäätyy kauniisti ja sen sulamispiste on terävä. Mutta entä, jos sen ei haluta jäätyvän kauniisti ja sulavan nopeasti? Niin kuin esimerkiksi jäätelössä ja sorbetissa, jossa jää ei saa lurahtaa vedeksi liian nopeasti. Mitäs sitten tehdään? Tätä pohditaan joulukuun MG-klubissa joulusorbettien äärellä. Kumisaappaat ja sadeviitta on ollut
KEMIAA KEITTIÖSSÄ
Molekyyligastronomia-blogin lukijoille erikoishintaan 25 e+pk! Tilaa osoitteesta info@stimulusconsulting.fi Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruuan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?