Näköaistin merkitystä ruokakokemukseen pohdittiin punaisilla ja vihreillä juomilla sekä sinisellä joulupuurolla. Siitä ei sen enempää, mutta tässäkin puurossa oli manteli ja mantelin löytäjä palkittiin Nähtävästi – Näköjään – Näemmä – Näkemiin - Katse kohti tulevaa – Näkökulma – Ainoastaan sydämellä näkee hyvin – Silmiä avaava – Nähdä asia monelta kantilta – Näyttää hyvältä/pahalta
Voisiko ruokapöydän antimet tuoda vaihtelua talven värimaisemaan? Valkeuden laskeutuessa koko Suomen ylle joulukuun 2023 tieteellisgastronominen ruokaklubi keskittyy väreihin. Silmillämmehän me ensimmäiseksi ruoan maistamme, ja väitetään, että teemme päätöksen ruoan laadusta jo ensimmäisen 30 millisekunnin aikana. Onko tämä totta? Sitäkin pohdimme vuoden viimeisessä tieteellisgastronomisessa ruokaklubissa, joka kokoontuu samanaikaisesti Turussa, Helsingissä ja Seinäjoella. **************************************************** Joulukuun
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja rikas on suomalaisten olutsanasto. Oliko olut syy, miksi ihmiskunta siirtyi metsästäjä-keräilijöistä maanviljelijöiksi? Ja nauttivatko viikingit oluensa puhtaaksi keitetystä vihollisen kallosta? Tätä emme varmaan koskaan saa tietää, eikä liene tarpeenkaan, sillä nämä ovat niitä ihania ruoan ja juoman historiaan liittyviä tarinoita, jotka saattavat olla totta. Tai sitten ei.
Marraskuun Tieteellisgastronomisen ruokaklubin teemana keskiviikkona 15.11.2023 klo 17-19 on olut. En käy avaamaan teemaa tämän tarkemmin, sillä sisällöstä tulee vastaamaan kansallinen olutgurumme Aniko Lehtinen. Valmistaudun itse kuulemaan, oppimaan ja arvioimaan Anikon meille toimittamia olutnäytteitä, jonka yhteydessä sitten opimme lisää. Tuleva blogipostaus noin viikon kuluttua tilaisuudesta kertoo sitten enemmän. Tilaisuus toteutetaan perinteisesti kolmella paikkakunnalla - Turussa,
Haistelimme leipää numero 622. ”Kyllä illan voisi huonomminkin viettää”, totesi yksi Helsingin pään osallistujista. Ja oikeassa olikin – lyhyen hartaan hetken jokainen tieteellisgastronomisen ruokaklubin osallistuja Helsingissä, Turussa ja Seinäjoella rauhoittui hetkeksi ja hengitti hartaasti ruisleivän tuoksua minigrip-pussista. Tuolloin oli jo käynnissä leipäteemaisen klubi-illan aistinvarainen arviointi, mutta sitä ennen olimme kuunnelleet Hotelli- ja ravintolamuseon amanuenssi Tiina
”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” ” Leipä miehen tiellä pitää” ”Leipäläpi” ”Leivättömän pöydän ääreen” ”Otti ohraleipä” ”Valtion leipä on pitkä ja kapea” ”Voi voi ja lämmin leipä” Nuo nyt ainakin tulivat mieleen, kun mietin leipään lliittyviä sanontoja. Sitten tuli mieleen sota-ajan laulun sanat: Vitamiineja on joka paikassa, niit on soosissa, sopassa ja saikassa. Ja kun