Molekyyligastronomia
Blogin pitäjä Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.
KATSEELLA JUOTUA
Näköaistin merkitystä ruokakokemukseen pohdittiin punaisilla ja vihreillä juomilla sekä sinisellä joulupuurolla. Siitä ei sen enempää, mutta tässäkin puurossa oli manteli ja mantelin löytäjä palkittiin Nähtävästi – Näköjään – Näemmä – Näkemiin - Katse kohti tulevaa – Näkökulma – Ainoastaan sydämellä näkee hyvin – Silmiä avaava – Nähdä asia
Väriä elämään
Voisiko ruokapöydän antimet tuoda vaihtelua talven värimaisemaan? Valkeuden laskeutuessa koko Suomen ylle joulukuun 2023 tieteellisgastronominen ruokaklubi keskittyy väreihin. Silmillämmehän me ensimmäiseksi ruoan maistamme, ja väitetään, että teemme päätöksen ruoan laadusta jo ensimmäisen 30 millisekunnin aikana. Onko tämä totta? Sitäkin pohdimme vuoden viimeisessä tieteellisgastronomisessa ruokaklubissa, joka kokoontuu samanaikaisesti Turussa,
Oluen henki
Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja rikas on suomalaisten olutsanasto. Oliko olut syy, miksi ihmiskunta siirtyi metsästäjä-keräilijöistä maanviljelijöiksi? Ja nauttivatko viikingit oluensa puhtaaksi keitetystä vihollisen kallosta? Tätä emme varmaan koskaan saa tietää, eikä liene tarpeenkaan, sillä nämä ovat niitä ihania ruoan ja juoman historiaan liittyviä tarinoita, jotka saattavat
OLUESSA
Marraskuun Tieteellisgastronomisen ruokaklubin teemana keskiviikkona 15.11.2023 klo 17-19 on olut. En käy avaamaan teemaa tämän tarkemmin, sillä sisällöstä tulee vastaamaan kansallinen olutgurumme Aniko Lehtinen. Valmistaudun itse kuulemaan, oppimaan ja arvioimaan Anikon meille toimittamia olutnäytteitä, jonka yhteydessä sitten opimme lisää. Tuleva blogipostaus noin viikon kuluttua tilaisuudesta kertoo sitten enemmän. Tilaisuus toteutetaan
LEIVÄLLISEN PÖYDÄN ÄÄRELLÄ
Haistelimme leipää numero 622. ”Kyllä illan voisi huonomminkin viettää”, totesi yksi Helsingin pään osallistujista. Ja oikeassa olikin – lyhyen hartaan hetken jokainen tieteellisgastronomisen ruokaklubin osallistuja Helsingissä, Turussa ja Seinäjoella rauhoittui hetkeksi ja hengitti hartaasti ruisleivän tuoksua minigrip-pussista. Tuolloin oli jo käynnissä leipäteemaisen klubi-illan aistinvarainen arviointi, mutta sitä ennen olimme kuunnelleet
LEIVÄSTÄ LEIPÄÄN
”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” ” Leipä miehen tiellä pitää” ”Leipäläpi” ”Leivättömän pöydän ääreen” ”Otti ohraleipä” ”Valtion leipä on pitkä ja kapea” ”Voi voi ja lämmin leipä” Nuo nyt ainakin tulivat mieleen, kun mietin leipään lliittyviä sanontoja. Sitten tuli mieleen sota-ajan laulun sanat: Vitamiineja on joka paikassa, niit on soosissa,