Molekyyligastronomia
Blogin pitäjä Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.
Säilynyt säilömisen taito
Tieteellis-gastronomisella klubilla tutustuttiin maaliskuussa 2023 säilömiseen sekä historiallisesta että luonnontieteellisestä näkökulmasta. Aistinvaraisessa arvioinnissa klubilaiset keskittyivät tällä kertaa erilaisten säilömismenetelmien vaikutukseen aprikoosin maussa, ulkonäössä, hajussa ja suutuntumassa. Läpi ihmiskunnan historian ruokaa on pitänyt laittaa säilöön tulevaa varten. Suomessa elettiin pitkään varastotaloudessa. Talven yli selviäminen edellytti jonkinlaisia satokauden aikana kerättyjä ruokavarastoja. Tänä päivänä ruokakaupasta saa
Säilötään
Fermentointi, suolaus ja aktiivisen veden määrän vähentäminen ovat ikiaikaisia säilöntämenetelmiä tuhansien vuosien takaa. Hoksaavaisena olentona ihminen on myös osannut hyödyntää luonnosta löytyviä säilöntäaineita, kuten puolukoiden bentsoehappoa. Modernia säilöntätekniikkaa edustaa 1800-luvun puolivälissä keksitty säilykkeiden valmistus. Kaikki yhä käytössä. Ruokavarastojen säilyminen pilaantumattomana on varmaankin ihmiskunnan varhaisimpia pulmia. Kuinka säilöä suuri määrä riistaa
PITKO, PIKKUPULLA VAI KORVAPUUSTI?
”Korvapuusti!”, sanoi 42 % tieteellisgastronomisen ruokaklubin helmikuun pullatieteelliseen klubi-iltaan osallistuneista. ”Väärin vastattu!”, sanoivat loput 58 % klubilaisista. ”Pullapitkopas!”, sanoivat 33 % klubilaisista. ”Ei missään nimessä, vaan voisilmäpulla on EHDOTTOMASTI paras!”, julisti äänekäs vähemmistö voisilmäpullan kannattajia. Näin asettuivat pullaset mieluisuusjärjestykseen klubi-illassamme 1.2.2023 Tähän äänestykseen loppui helmikuinen tieteellisgastronominen klubi-ilta, mutta sitä ennen oli sekä käyty läpi
PULLASTA PULLAAN
Synkkä on hieno sana – mitä tunnetiloja se pitääkään sisällään! Se on tummaa ja pimeää auringottomuutta, alakuloisuutta, mielenmaisemaltaan apeaa näköalattomuutta. Synkkyyden vastakohta on valoisuus, positiivisuus, hyvän odotus ja lämpöisen pehmeä ilo. Juuri nyt loska loiskaa tammi-helmikuun koleassa pimeydessä. Muutenkin maailma on tautisen sotaisan synkkä, joten helmikuussa 2023 emme kestä emmekä kaipaa yhtään enempää synkkyyttä.
MILTÄ MAISTUI HUOMISEN RUOKA?
Mitä syömme huomenna, sitä söimme viime keskiviikkona tieteellis-gastronomisen ruokaklubin vuoden 2022 viimeisessä tapaamisessa. Alkuun heti kiitokset Janne Saarikolle, joka sekä avasi meille visioitaan ja tietämystään tulevaisuuden ruoasta, että hankki maistettavaksi ja arvioitavaksi kolme esimerkkituotetta tulevaisuudesta. Jannen esitystä kuunnellessa oli mukava tunnustella myös omia tuntemuksia esimerkiksi siitä: Miksi minäkin muutama vuosi sitten maistelin
Alkuvehnän paluu
Alankohan jo toistaa itseäni, kun totean, että ruokakulttuuri ammentaa historiasta, mutta kurkottaa tulevaisuuteen. Hmmm... Sitä me kuitenkin taas teimme marraskuisessa tieteellisgastronomisessa ruokaklubissamme, kun saimme tutustua vanhojen vehnälajikkeiden uuteen tulemiseen. Tästä kiitos Rostén-leipomolle, joka oli valmistanut klubi-iltaan kolme maukasta vehnäleipää. Niistä yksi oli leivottu einkornvehnään, yksi emmervehnään ja yksi spelttiin. Klubilaiset saivat sokkoarvioida leipänäytteiden
KEMIAA KEITTIÖSSÄ
Molekyyligastronomia-blogin lukijoille erikoishintaan 25 e+pk! Tilaa osoitteesta info@stimulusconsulting.fi Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruuan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?