Molekyyligastronomia

Blogin pitäjä Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.

Monikerroksista pikkujoulua

Published On: 8.11.20200 CommentsCategories: Juomat
Kerrosjuoman kemiasta kerrottiin
myös Tatun ja minun kemian
oppikirjassa ”Molekyyli Sopassa”

Oi ei, loppuvuoden luonnontieteellis-gastronomiset ruokaklubit täytyy pitää etänä.  Hirveä homma miettiä, miten se onnistuisi.  Haastamme kaikki mukaan rakentamaan mahdollisimman monikerroksinen pikkujoulujuoma ja jakamaan sen resepti marraskuun MG-klubi-illassa maanantaina 16.11.2020 klo 17-.  Kun ei nähdä voida, keräännytään yhteisen zoom-linkin äärelle.

Päätettiin palata lähtöruutuun ja toistaa historian ensimmäisen MG-klubin teema etänä.  Silloin – olikos se toukokuussa 2009 – teemana oli aineiden tiheys, ja teoriaa soveltaen yritimme valmistaa kymmenkerroksisen juoman.  Saimme aikaan seitsemän, mikä ei mielestäni ollut ihan huono saavutus. 

Liitän tähän tuon yli 10 vuotta vanhan postaukseni, sillä se on jo lentänyt postausten taivaaseen:

Ensin täytyy tietää pari luonnontieteellistä perusasiaa:

  1. Kevyt kelluu raskaamman päällä.
  2. Jotkut aineet liukenevat toisiinsa, toiset taas ei. Esimerkiksi viina ja vesi liukenee toisiinsa, mutta vesi ja öljy ei.  Miksi näin on, siihen on olemassa omat luonnontieteelliset selityksensä mutta ei mennä nyt niihin.
  3. Toisiinsa liukenemattomat aineet kuitenkin sekoittuvat toisiinsa.  Öljyn ja vedenkin saa sekoittumaan keskenään emulgoimalla ne riittävän pieninä pisaroina toisiinsa (joko öljypisarat veteen tai vesipisarat öljyyn).
  4. Nesteiden tiheyttä voi muunnella liuottamalla/sekoittamalla niihin erinäisiä aineita.

Aluksi oppikirjoista otettuna muutaman nesteen tiheydet:

  • Puhdas alkoholi (etanoli) 0,79 g/ml
  • Maissiöljy 0,93 g/ml
  • Puhdas vesi 1,00 g/ml

Nuo kolme nestettä saadaan helposti asettumaan kolmeksi kerrokseksi siten, että raskain (vesi) asettuu alimmaksi ja kevyin (alkoholi) ylimmäksi.  Koska vesi ja öljy lisäksi hylkivät toisiaan, ne eivät sekoittuisi, vaikka olisivat yhtä raskaita.

Meillä oli testin lähtöliuoksina vesi, kasviöljy, 60% taskulämmin kossu ja 50% sokeri-vesiliuos. Lisäksi apuna oli automaattipipetti nesteiden mittaukseen ja herkkä vaaka, joiden avulla nesteiden tiheys oli kätevä mitata. Noiden nesteiden punnitustulokset (& sulkuihin merkitty mittaustuloksista laskettu tiheys g/ml) olivat:

  • Kasviöljy 2,14 g/2,5 ml (eli 0,856 g/ml)
  • Vesi 2,51 g/2,5 ml (1,004)
  • 60% kossu 2,25 g/2,5 ml (0,900)
  • 50% sokeriliuos 3,03 g/2,5 ml (1,212)

Nämä neljä ”alkulientä” saatiin luonnonlakien  perusteella tehtyjen ennustusten mukaisesti asettumaan neljäksi erilliseksi kerrokseksi: alimmaksi raskain sokeriliuos, sen päälle vesi, sitten kossu ja lopuksi kasviöljykerros.  Kossu ja kasviöljy olivat tiheyksiltään niin lähellä toisiaan, että ne itse asiassa muodostivat koeputkessa ”hampurilaisen”, jossa kasviöljykerros sijoittui kahden kossukerroksen väliin.  Koska kasviöljy ei liukene 60% viinaan, ne pysyivät kuitenkin erillisinä kerroksina.  Oikeastaan saimme siis aikaan 5 kerrosta. Värjäsimme liemiä karamelliväreillä, jotta erottuminen olisi selvempää.

Tässä juomassa on vain yksi kerros

Sitten seurasi paljon yleistä hässäkkää, jonka kuvaileminen ei onnistu blogimuodossa.  Nytkin tämä tarina on yleisen blogietiketin mukaan aivan liian pitkä. Alkuliemiä sekoittamalla saimme aikaan lisäksi 6 uutta lientä, joilla oli kaikilla eri tiheys:

  • 2:1 vesi-sokeriliemiseos 2,69 g/2,5 ml (1,076)
  • 1:1 vesi-sokeriliemiseos 2,79 g/2,5 ml(1,116)
  • 1:3 vesi-sokerivesiseos 2,85 g/2,5 ml (1,140)
  • vesi-kasviöljyemulsio (40% öljyä) 2,38 g/2,5 ml (0,952)
  • vesi-kasviöljyemulsio (18% öljyä) 2,43 g/2,5ml (0,720)
  • 50% sokeriliemi + kourallinen suolaa, jonka punnitustulos jäi yleisessä hässäkässä merkitsemättä muistiin, mutta painoi muistaakseni 3,43g/2,5 ml (1,372)

Jos kaikki olisivat erottuneet toisistaan, meillä olisi ollut lasissa 10-kerroksinen drinksu.  Ei kuitenkaan ollut, sillä osa liemistä sekoittui toisiinsa ankarasta teoretisoinnista ja tarkasta baarityöskentelystä huolimatta.  Tiheydet olivat liian lähellä toisiaan.  Kuinka monta kerrosta lopulta saatiin aikaan, riippuu laskijan hyväntahtoisuudesta.  Joka tapauksessa ainakin 7. Etukäteen tavoittelemani 10 kerrosta ei siis onnistunut.  Minua ei kuitenkaan harmita, sillä suhtaudun tällaisiin kokeisiin aika bernsteinilaisesti: tärkeintä ei ole päämäärän saavuttaminen, vaan itse matka kohti tavoitetta.

Tässä taas on monta kerrosta, mutta
tämä ei ole juoma

Keskustelussa & yleisön joukosta tuli esiin lisäksi ainakin pari sekoitusstrategiaa, joita ei ehditty kokeilla:

  • vesi-öljyemulsion voisi tehdä sokeriliemellä ja öljyllä, jolloin saataisiin aikaan hiukan raskaampi liemi.  Myös sokeriliuoksen hidasliikkeisyys (korkeampi viskositeetti) saattaisi edesauttaa kerrosten pysymistä erillään.
  • rakentamamme emulsio oli ns. ”öljy-vedessä”-emulsio, eli öljypisarat olivat sekoittuneet veteen.  Jos olisimme rakentaneet emulsion ”toisin päin” eli vesipisarat öljyyn, olisimme saaneet aikaan liemen, joka olisi hylkinyt vesi- tai viinakerroksia.  Yritin piirtää tähän siitä kuvaa, mutta en onnistunut.  Ajatelkaa asiaa, niin se kirkastuu;-)
  • ilma olisi tosi kevyttä, ja sitä ei vielä sekoitettu mihinkään liemeen.

Jos nyt joku haluaa vielä miettiä, miten tästä kaikesta häsläämisestä saisi aikaan jotakin syötävää/juotavaa, voi käydä katsomassa uudelleen tuon alkuosassa annetun linkin.  Siinä laitetaan kerroksiin eri tavoilla maustettuja vesi-viina-sokeriliuoksia sekä vesi-viina-sokeri-rasvaemulsioita.  Tuo yhteinen harjoituksemme vapauttaa meidät reseptien vankilasta ja voimme tiedon ja ymmärryksen avulla luoda jotakin ihan uutta.

Pari vuotta myöhemmin Tatu kehittelikin oikeasti maukkaan kerrosjuoman, joka valmistettiin yhdessä lasten yliopiston tilaisuudessa.  Sen resepti menee näin:

Kerrosjuoma

  • 400 g puolukoita
  • 4 dl vettä
  • 2-4 dl sokeria

1. Kiehauta raaka-aineet kattilassa ja anna makujen uuttua kelmun alla noin ½ tuntia. Siivilöi liemi varovasti.

  • 1 dl täysmaitoa
  • ½ dl kermaa
  • ½ vaniljatanko
  • 25 g sokeria
  • ¼ appelsiinin kuorta raastettuna
  • 100 g rouhittua tummaa suklaata

2. Pane maito, kerma, vanilja, sokeri ja appelsiininkuoret kattilaan ja kiehauta seos. Anna makujen uuttua kelmun alla noin ½ tuntia. Poista vaniljatanko ja lämmitä seosta hieman. Sekoita suklaa seokseen sauvasekoittimella.

  • 1 dl kermaa

3. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi.
4. Valuta lasin pohjalle ensin jäähdytettyä puolukkalientä. Lisää sen jälkeen hyvin varovasti jäähdytettyä suklaaemulsiota lusikan avulla puolukkaliemen päälle.
(Voit käyttää injektioruiskua tai pilliä apuna)
5. Valuta lopuksi löysää kermavaahtoa juoman pinnalle

*******************************************

Nyt marraskuussa 2020 kutsumme osallistujat esittelemään oman kerrosjuoman tämän vanhan postauksen teoretisoinnin perusteella.  Halukkaat osallistujat laittakaa minulle taas sähköpostia (anu-piste-hopia-ät-gmail-piste-com), niin laitan tulemaan yhteisen Zoom-linkin maanantain 16.11.2020 virtuaaliseen MG-klubitapaamiseen.  Katsotaan, kuka saa aikaan useamman kerroksen ja parhaan pikkujoulujuoman.  Tervetuloa!

Jaa kirjoitus:

Leave A Comment

KEMIAA KEITTIÖSSÄ

Molekyyligastronomia-blogin lukijoille erikoishintaan 25 e+pk! Tilaa osoitteesta info@stimulusconsulting.fi Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruuan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?