KÄSINKIRJOITETTUA RUOKAA ELI KÖYHÄN MIEHEN RUOKAPRINTTERI

27 touko

Ylen tiedesivut kyselivät äskettäin, että onko 3D-kotitulostin vuoden turhake.

Me taas kevään viimeisessä MG-klubissa pohdimme, että minkälaiseen käyttöön mahtaa ruoan 3D-tulostimet lopulta asettua. Tuleeko niistä esimerkiksi:

  1. Upea uusi teknologia, jolla voidaan tuottaa esimerkiksi ravitsemuksellisesti räätälöityjä tuotteita erikoisruokavaliota kaipaaville, esimerkiksi lapsille tai vanhuksille
  2. Pikaruokaprinttereitä, vaikkapa astronauteille tai koululaisten iltapäiväpitsoille
  3. 3D-printteriravintoloita
  4. Huikea teknologia aivan uusien rakenteiden ja muotojen luomiseen – todellista ruoka-akrobatiaa!
  5. Ratkaisu maailman nälkäongelmaan, kun alihyödynnetyistä raaka-aineista saa printtaamalla maukasta ruokaa
  6. Teknologia, joka mullistaa tapamme valmistaa ja tuottaa ruokaa vähän samaan tapaan, kuin mitä digikuvaus mullisti valokuvauksen
  7. Taas yksi leipäkone keräämässä pölyä keittiön nurkkakaapin äärimmäisessä nurkassa

Kaikkia näitä tulevaisuuden skenaarioita on ruokaprinttereille maalailtu, ja varmaan vielä paljon enemmänkin. Ruoan 3D-printtereitä on myynnissä jo useita kymmeniä erilaisia, ja niiden hinnat vaihtelevat muutamasta satasesta useisiin tuhansiin euroihin tai dollareihin.

Ruoan 3D-printtaus toimii periaatteessa samalla tavalla kuin muovinkin printtaus “tavallisissa” 3D-prittereissä. Siinäkin raaka-aine täytyy ensin saada sopivan viskoosiksi massaksi, jonka saa esimerkiksi ekstruuderin läpi puserrettua ohuena nauhana kerros kerrokselta haluttuun muotoon siten, että printattu massa ei leviä pitkin pintoja, vaan lopputuloksena on kerros kerrokselta ylöspäin kohoava kolmiulotteinen rakenne. Massan pitää myös jähmettyä joko välittömästi printtauksen edetessä tai heti printtauksen jälkeen.

Vaikka läheskään kaikki ruoan raaka-aineet eivät sovellu printtaukseen, löytyy jopa joitakin luontaisesti 3D-printtaukseen sopivia materiaaleja. Tällaisia ovat esimerkiksi hyvin temperoitu suklaamassa, joka jähmettyy tasan 34 asteen lämpötilassa. Kun lämpötilan pitää asteenkin verran tätä korkeampana, suklaamassa pysyy sulana, mutta alkaa jähmettyä välittömästi, kun lämpötila laskee tuohon kriittiseen 34 asteeseen. Suklaan printtaus onkin tarkkaa peliä lämpötilan kanssa. Samanlainen tarkassa lämpötilassa tapahtuva jähmettyminen on tuttua myös sokerin kanssa työskenteleville. Sokeri- ja suklaakoristeiden printtaus onkin jo kaupallista toimintaa.

Aika monet kaupalliset ruokaprintterit turvautuvat massan jähmettämisessä vielä perinteiseen uuniin. Toisin sanoen pritterit printtaavat esimerkiksi kakku-, keksi- tai pitsataikinaa, jotka enemmän tai vähemmän tyylikkäät luomukset sitten pistetään uuniin paistumaan. Kolmiulotteisuus on näissä sovelluksissa vielä vaatimatonta, mutta niiden sanotaan soveltuvan hyvin esimerkiksi yksilöllisesti räätälölityjen tuotteiden valmistukseen, jonka ohjelmointi mahdollistaa.

Elintarvikekemian ja -teknologian osaaminen on tuottanut myös monia teknologioita ruoan raaka-aineiden 3D-printtaukseen. Raaka-aine saadaan sopivan jähmeään olomuotoon erilaisilla paksunnosaineilla, ja ne voidaan jähmettää lopulliseen muotoonsa sopivien hyytelöintiaineiden, tai esimerkiksi proteiineja ristisilloittavien entsyymien – niin sanottujen liha- tai kalaliimojen –avulla.  Printteriin on yritetty liittää myös kuumennuskäsittely esimerkiksi laserin avulla.

Me MG-klubissa ollaan aika köyhiä, eikä meillä ollut varaa edes halvimpaan printteriin. Köyhyys ei meitä kuitenkaan masentanut, vaan me päätimme kokeilla käsinkirjoitettua ruokaa testaamalla julkaistuja sakeuttamis- ja hyytelöilntiaineiden seoksia. Tuosta artikkelista poimimme reseptin, jolla piti saada sokeripomadan tai pehmeän marengin rakenne.  Sellainen saatiin, kun mehuun lisättiin 8 % ksantaania ja 0,5 % gelatiinia, kuumennettiin noin 90 asteeseen ja annettiin jäähtyä.

Tällaisella seoksella sakeutumme Tatun kanssa muutaman mehun, ja laitoimme ne apteekista ostettuihin lääkeruiskuihin.   Niillä klubilaiset sitten saivat “käsinkirjoittaa” omia luomuksiaan.

Ja kyllähän niitä kirjoitettiinkin.

Tulos oli, noh, mielenkiintoinen. Mitenhän tämän nyt summaisi… Ehkä kannattaa vielä jatkaa reseptin kehittelyä ennen kuin alkaa ainakaan valmistujaisuhliin tai kesähäihin mitään printtaamaan.

**********************************************************

Tässä olikin tämän kevään viimeinen klubi-ilta. Kiitos kaikille klubilaisille jab login lukijoille. Seuraava tapaaminen ja postaus on syyskuussa, jota odotellessa nautitaan kesästä – oikeilla ja printatuilla kukkasilla!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *