Molekyyligastronomia
Blogin pitäjä Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.
MITEN KALA JA ARKHIMEDEEN LAKI LIITTYVÄT TOISIINSA?
Kuvat tulevat meille eri puolilta klubi-iltoja. Tämä esimerkiksi on Turusta Aino Jylhän otos. Vuoden viimeinen Tieteellisgastronominen ruokaklubi kokosi meidät yhteen keskiviikkona 3. joulukuuta pohtimaan luonnonkalasäilykkeiden mielenkiintoista ja monikerroksista maailmaa. Yhteensä 49 osallistujaa Helsingissä. Turussa ja Seinäjoella jakoivat mukavan parituntisen suomalaisen ja virolaisen kalakulttuurin parissa. Jatkoimme TG-klubiperinnettä tarkastelemalla valittua
JOULUKUUN KALAPÖYTÄ
Joulukuun Tieteellisgastronominen ruokaklubi kokoontuu joulua odotellessa kalapöydän äärelle, jossa perehdymme sekä suomalaiseen että virolaiseen luonnonkalakulttuuriin. Saamme vierailevaksi luennoitsijaksi FT Tiina Väntin Tallinnan yliopistosta. Tiina kertoo meille kalankäytön historiasta, kalasäilykkeiden valmistuksesta Neuvostoliiton aikana, perehdyttää meidät Viron ruokakulttuuriin tärkeänä osana kuuluvaan kilohailiin ja sen kulttuuriseen merkitykseen, sekä nykypäivän monipuoliseen kalankäyttökulttuuriin. Minä kerron kalan
VIULUJUUSTO
Leipäjuusto on yksi suomalaisen ruokakulttuurin kivijaloista, jolle on myös hiljattain haettu EU:n nimisuojaa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja niinpä leipäjuustokin voi olla juustoleipä, kotijuusto, narinajuusto, narskujuusto, kahvijuusto, lehmänjuusto, akkaanjuusto, kaffeost, nirinarijuusto, natinajuusto, uuden maidon juusto tai ternijuusto. Tai joku muu. Tieteellisgastronomisessa klubi-illassamme marraskuussa 2025 se sai tieteellisen tutkimuksen pohjalta
Lisää narinaa marraskuun synkkyyteen
Perinteisesti leipäjuusto valmistettiin kotona helposti juustoutuvasta ternimaidosta, joka saatiin juuri poikineen lehmän maidosta. Juustosta muotoiltiin pyöreä kakku, joka asetettiin varrelliselle telineelle ja kypsennettiin avotulen tai hiilloksen loimussa. Tästäkin kerromme marraskuisessa klubi-illassamme. Narina sopii hyvin marraskuisen märän, tuulisen pimeyden äänimaisemaksi. Mekin siis narisemme seuraavassa Tieteellisgastronomisessa ruokaklubissamme, mutta muutoin pyrimme
RUOKA – RISKEISTÄ RIKOKSIIN
Lokakuun Tieteellisgastronominen ruokaklubi vietettiin Halloween-illan merkeissä. Olimme jo keväällä jutelleet aiheesta Hannale Klemettilä-McHalen kanssa, jonka kirja Kalman karamellit oli ilmestynyt. Illan aluksi Hannele johdatti kuulijat keskiajan synkkiin, joskin kiehtoviin kulinaarisiin myrkytystapauksiin. Keskiajan motiivit – ahneus, kateus ja mustasukkaisuus – kuulostavat hämmentävän ajankohtaisilta. Jos viimeinen niistä tulkitaan vihaksi, olemme jo kolmen kuolemansynnin
IHMISENÄ JA HUMANOIDINA
Yleensä aloitamme syksyn Tieteellisgastronomiset ruokaklubit muistuttamalla mieliin aistinvaraisen arvioinnin käytänteitä, ja vähän harjoittelemalla aistien analyyttistä käyttöä. Esimerkiksi viime vuoden syyskuussa tutustuimme tarkemmin umami-makuun osana tomaatti-iltaa. Tällä kertaa järjestimme ensimmäisen klubi-illan yhteistyössä Toisissa Tiloissa -esitystaidekollektiivin kanssa, jotka ohjasivat meidät kokemaan maailmaamme myös muiden olentojen kautta, todellisten tai kuviteltujen. Niinpä rakensimme illan
KEMIAA KEITTIÖSSÄ
Molekyyligastronomia-blogin lukijoille erikoishintaan 25 e+pk! Tilaa osoitteesta info@stimulusconsulting.fi Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruuan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?