”Lisää suola vasta valmiiseen puuroon” on niin yleinen osa puuroreseptiä, ettemme ajattele sitä sen enempää puhumattakaan, että kyseenalaistaisimme sen. Selatessani sattumanvaraisestierilaisia puuro- ja vellireseptejä, totesin, että maitoon keitetyissä puuroissa neuvo on käytännössä aina, mutta veteen keitetyissäkin usein.  Esimerkiksi kaapista kaivamastani Nalle-puurohiutalepaketin kyljestä luin, että kun puuro tai velli neuvotaan keittämään veteen tai maitoon,

Tämä universaali puuronvalmistukseen liittyvä väittämä on joulukuun 2012 MG klubin säkenöivän kriittisen tarkastelun kohteena. Suolan rooli puurossa on vankka, joskin sitä on yritetty myös keikauttaa pois valtaistuimeltaan ylimpänä puuronmaustajana.  Esimerkiksi tässä Myllyn Paras -reseptissä sitä ei näy lainkaan. No hmh... , mutta jos sitä laitetaan, useimmissa puuroresepteissä se neuvotaan laittamaan vasta valmiiseen puuroon. 

Lokakuun Molekyyliklubi-istuntoalkoi poikkeuksellisesti suoraan syömisellä, kun tusinan verran ihmisiä sai maisteltavakseen kaksi omenapiirakkaa: Tatun tekemän ”aidon” omenapiirakan ja minun tekemäni version ilman omenaa.  Klubi-illan tavoitteena oli pohtia, mitkä ominaisuudet tekevät omenapiirakasta omenapiirakan, mutta se rönsyili tapansa mukaan maailman äärestä laitaan ja takaisin.  Hyvä niin. Lisäainekeskustelulta ei tälläkään kertaa vältytty. Molemmat piirakat

Syksyn MG klubit alkavat perinneruoan ja karjalanpaistin merkeissä, josta FB sivu täällä.  Pidin elokuussa luennon, jossa pohdin karjalanpaistiohjeiden tekniikkaosioista erityisesti kohtaa: kansi päällä vai ilman kantta. Monissa ohjeissa ei mainita mitään kannesta tai kannettomuudesta.  Joissakin taas annetaan hyvinkin tarkat ohjeet tyyliin: Aseta vuoka uuniin ilman kantta noin 1 tunniksi (lt 225-250C); laita kansi