Molekyyligastronomia
Blogin pitäjä Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.
PULLASTA PULLAAN
Synkkä on hieno sana – mitä tunnetiloja se pitääkään sisällään! Se on tummaa ja pimeää auringottomuutta, alakuloisuutta, mielenmaisemaltaan apeaa näköalattomuutta. Synkkyyden vastakohta on valoisuus, positiivisuus, hyvän odotus ja lämpöisen pehmeä ilo. Juuri nyt loska loiskaa tammi-helmikuun koleassa pimeydessä. Muutenkin maailma on tautisen sotaisan synkkä, joten helmikuussa 2023 emme kestä emmekä kaipaa yhtään enempää synkkyyttä.
MILTÄ MAISTUI HUOMISEN RUOKA?
Mitä syömme huomenna, sitä söimme viime keskiviikkona tieteellis-gastronomisen ruokaklubin vuoden 2022 viimeisessä tapaamisessa. Alkuun heti kiitokset Janne Saarikolle, joka sekä avasi meille visioitaan ja tietämystään tulevaisuuden ruoasta, että hankki maistettavaksi ja arvioitavaksi kolme esimerkkituotetta tulevaisuudesta. Jannen esitystä kuunnellessa oli mukava tunnustella myös omia tuntemuksia esimerkiksi siitä: Miksi minäkin muutama vuosi sitten maistelin
Alkuvehnän paluu
Alankohan jo toistaa itseäni, kun totean, että ruokakulttuuri ammentaa historiasta, mutta kurkottaa tulevaisuuteen. Hmmm... Sitä me kuitenkin taas teimme marraskuisessa tieteellisgastronomisessa ruokaklubissamme, kun saimme tutustua vanhojen vehnälajikkeiden uuteen tulemiseen. Tästä kiitos Rostén-leipomolle, joka oli valmistanut klubi-iltaan kolme maukasta vehnäleipää. Niistä yksi oli leivottu einkornvehnään, yksi emmervehnään ja yksi spelttiin. Klubilaiset saivat sokkoarvioida leipänäytteiden
Yksijyväisestä kaksijyväisen kautta yksijyväiseen
"Ruokakulttuuri ammentaa historiasta, mutta katsoo tulevaisuuteen". Olen aina pitänyt tästä lauseesta, sillä se kertoo mielestäni jotakin hyvin oleellista suhteestamme ruokaan. Jokaisella aterialla läsnä on menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Esimerkiksi ruisleipä on ollut tärkeä osa aterioitamme vuosisatojen ajan, mutta se on muuntautunut orrella roikkuvasta kovasta käntystä viljelymenetelmien, myllyjen ja reseptien myötä
Lastuja ja Lastuja ja Lisää Lastuja
Olen monta kertaa todennut, että ei löydy sellaista ruokaa, josta ei saisi aikaan viihdyttävää tiedettä. Niin kuin esimerkiksi perunalastut, jotka olivat lokakuisen TG-klubin aiheena, meille tuli näkökulmia ruuhkaksi saakka: Missä ja milloin syntyi ensimmäinen perunalastu, ja miten ja milloin se päätyi Suomeen?Minkälaisia vaihtoehtoja perunalastuille on nyt tarjolla, ja miten ne koetaan?Perunalastu
LASTUJA JA LASTUJA
Kävin viikonloppuna upeassa Reitzin säätiön kotimuseossa, jossa oli esillä muun muassa Hugo Simbergin teos Kuolema ja perunankuorija. Kun en löytänyt arkistoistani kuvaa perunalastuista, olkoon tämä perunankuorijaeukon katse alkupiste myös meidän TG-klubimme keskusteluille. Johonkin aikaan nuoruuttani perunalastut kuuluivat oleellisesti vapaa-aikani viettoon. Oli mukava kilpailla kaverin kanssa, kumpi ehtii kahmia nopeammin perunalastuja yhteisestä
KEMIAA KEITTIÖSSÄ
Molekyyligastronomia-blogin lukijoille erikoishintaan 25 e+pk! Tilaa osoitteesta info@stimulusconsulting.fi Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruuan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?