Syksy sähähti liikkeelle ja kiihdytti vauhtiaan niin, että kaahattiin Tatun kanssa henkisesti heti tammikuulle. Niin me päätettiin tehdä lokakuun MG klubissa blinejä. Tai no.Tosiasiassa viime klubi-illassa sovittiin, että pohditaan kuplia ja tehdään kohokasta tai kakkuja, mutta sitten Tatu joutui koulutukseen, eikä meillä olekaan aikaa kakkujen leivontaan. Tutkitaan siis kuplia blinien avulla, jotka syntyvät
, ei epäilystäkään. Tämä käy ilmi muun muassa siitä suunnattomasta määrästä tutkimuksia, joita makkarasta on tehty vuosikymmenten saatossa ja edelleenkin tehdään. Makkara on ollut osa ruokakulttuuria ainakin muinaisesta Egyptistä asti, eikä sen suosio näytä laantumisen merkkejä. Miksi pitäisikään. Suomalaiset syövät makkaraa keskimäärin reilut parikymmentä kiloa per nuppi vuodessa, mikä tarkoittaa keskimäärin viiden sentin
”Otetaanko syksyn ensimmäiseksi teemaksi makkara?”, kysyin toukokuussa Tatulta, joka sanoi, että ”Eikös kaikki ole kesän jälkeen kyllästyneitä makkaraan?”, johon minä sanoin, että ”Tuo varmaan tarkoitti, että ’Kyllä’!” Sain nimittäin ystävältäni makkaramestarilta niin hyvän makkara-aiheisen tutkimuskysymyksen, ettei sitä voinut jättää sikseen: ”Miksi rasva pitää lisätä makkaramassaan aina jääkylmänä?”, hän kysyi minulta, kun joku makkarakurssilainen
Tuokaa tuhkakippo, taas olin väärässä! Hyvä uutinen kuitenkin on, että saimme kevään 2013 viimeisen MG klubin parsoista tyylikkäitä aromiprofiilikuvia. Mutta aloitetaan alusta: Maanantain 25.5.2013 kokoonnuimme kevään viimeiseen MG klubi-istuntoon. Edellisvuoden toukokuun tapaan tavoitteenamme oli tutkia kypsennystavan vaikutusta parsan makuun ja aromiin. Viimevuotisesta viisastuneena rajoitimme tutkimuksen mielenkiinnon kolmeen kypsennystapaan: kiehuvassa vedessä, höyryssä ja sous
Vuosi sitten toukokuussa MG klubi kokoontui parsan ympärille. Silloin teemana oli kysymys parsan aromiaineiden vesiliukoisuudesta. Silloin kuulimme mm. Thomas Kellerin kypsentävän parsat aina kuumassa öljyssä, koska parsan aromiaineet ovat vesiliukoisia. Siten ne liukenevat keitinveteen, jolloin itse parsaan jää vähemmän makua. No sitähän me testasimme ja kypsensimme parsoja öljyssä, vedessä ja höyryssä ja opimme,
Hautaperunat Maahan kaivetaan kuoppa, johon ladotaan risuja, puita ja kiviä. Polttamalla puut ja risut kuumennetaan kivet, jotka tulen sammuttua ladotaan kerrokseksi kuopan pohjalle. Niiden päälle pannaan sammalta ja sen päälle perunoita. Päällimmäiseksi ladotaan vielä sammalkerros ja kerros kuumia kiviä. Perunat saavat olla haudassa noin tunnin ajan, että ne kypsyvät. Tämä Satakuntalaisesta keittokirjasta (Valonen,