Molekyyligastronomia
Blogin pitäjä Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.
MONIMUOTOINEN
…sellaiseksi suklaa osoittautui joulukuun gastronomis-luonnontieteellisessä MG-klubissamme 10.12.2018. Ja miksei olisi, onhan tällä maailmanmatkaajalla turvanaan ja vahvuutenaan ainakin 5300 vuotta vanha historia, juuret syvällä nykyisen Equadorin maaperässä, kuten tämä The Guardianissa referoitu tuore tutkimus kertoo. Vuosituhansien kuluessa suklaa on muuntautunut tummasta, vaahtoavasta Maya- ja Atsteekkikansojen pyhästä juomasta Konrad van Houtenin keksimän
SEURATAAN SUKLAAN JÄLKIÄ
Hirveä työ joulukuun klubilaisilla, kun pitää arvioida kaikki nämä suklaat! Eikä tässä vielä kaikki, ainakin yksi puuttuu vielä joukosta. Lokakuun lopulla julkaistiin Nature Ecology & Evolution -lehdessä artikkeli kaakaopuun (Theobroma cacao) alkulähteiltä. Linkki Guardianissa ilmestyneeseen artikkeliin löytyy täältä. Uusimpien tutkimusten mukaan kunnia kaakaon keksimisestä siirtyi Mayoilta nykyisen Equadorin
HYVÄKSYYKÖHÄN RANSKALAINEN LAKTOOSITTOMAN MAITOKAHVIN?
Tutkimukseen valmistetut maitokahvit eivät kaikilta osin täyttäneet ranskalaisia standardeja Kaikkihan me varmaan osaamme erottaa keitetyn maidon keittämättömästä, ja useimmat meistä tunnistavat iskukuumennetun, huoneenlämmössä säilyvän UHT-maidon jääkaapissa säilytettävästä pastöroidusta maidosta. Maito on miedon ja neutraalin makuinen juoma, jossa virhemaut ja -hajut erottuvat helposti. Mutta kahvi on eri asia. Se
Me juodaan nyt maitokahvia
Maitokahvin maito ei enää välttämättä tule lehmästä. Ne pääsevät istumaan katsomon puolelle, kun kahvittelijat siirtyvät enenevässä määrin kauramaitokahviin. Olipa muuten oikein mallikas puujalkavitsi, vaikka itse sanonkin!! Marraskuun luonnontieteellisessä ruokaklubissa pohditaan ja arvioidaan maitokahvin syvintä olemusta. Tiedättehän ranskalaisen tavan valmistaa maitokahvi – puolet vahvaa kahvia ja puolet kiehuvan kuumaa
NOLO NAPOLILAINEN
Oh-hoh, jos tietäisivät, niin nyt sanoisivat napolilaiset, että kyllä ei pitäisi päästää amatöörejä pizzantekoon. Me nimittäin MG-klubilla päätimme ottaa lokakuun koleutta lämmittämään lämpimän, juureen leivotun leivän, johon otimme esimerkiksi napolilaisen pizzan. Tarkemmin ottaen sen, miten pitkä nostatusaika vaikuttaa leivän aistinvaraisiin ominaisuuksiin, lähinnä aromiin ja makuun. Tatu oli pistänyt jo edellisviikon
ONKO SE NAPOLILAINEN MAINEENSA VEROINEN?
Tämä on oikeasti pullataikina, minkä proleipoja kyllä heti huomaa. Siksi en yritäkään huijata, ja väittää, että tämä olisi pizzataikina, joka on lokakuun klubi-illan aihe. Lokakuussa ilmat kylmenee ja ihminen haluaa jo lämmitellä. Niinpä valitsimmekin lokakuun MG-klubin aiheeksi lämpimän leivän. Tai jos ei nyt ihan leipää, niin lämpimän pizzan
KEMIAA KEITTIÖSSÄ
Molekyyligastronomia-blogin lukijoille erikoishintaan 25 e+pk! Tilaa osoitteesta info@stimulusconsulting.fi Miksi munakas epäonnistuu? Entä mikä saa suklaavaahdon pysymään kasassa? Miksi tietyn ruuan kohdalla kannattaa kutsua perhe pöytään heti, mutta toinen ruoka saa hetken vetäytyä ennen kuin sille kannattaa näyttää veistä?