MG klubin vuosi 2014 alkaa juhlavasti pektiinimetyyliesteraasiperunamuusilla. Idea sai alkunsa, kun tuttu keittiömestari oli ihan liekeissä, kun soitti ja kertoi, miten tämä Heston Blumenthalin reseptillä valmistettu perunamuusi oli siis aivan eri planeetalta kuin perinteisesti pottutöötällä valmistettu mummommuusi. Mistä se johtuu?, kysyi hän ja minä heitin ilmaan hypoteesini: Reseptin ensimmäisessä vaiheessa perunalohkot huuhdotaan runsaassa
Kevän ensimmäinen MG klubi pidetään maanantaina 20.1.2014 klo 17-. Se pidetään vielä Roihuvuoressa Prinsessantie 2:ssa. Aihe on vielä keskustelematta Tatun kanssa, mutta, jos minä saan päättää, teemaksi tulee perunamuusi. Haluaisin käydä läpi teorian tästä Heston Blumenthalin perunamuusista. Se olisi taas entsyymikemiaa. Tammikuun jälkeen vierailemme kevään aikana eri paikoissa: Helmikuussa Alkossa Maaliskuun paikasta vielä keskustellaan Huhtikuussa
Vuoden viimeisen MG klubin tieteellinen kysymys syntyi norjalaisessa oluttuvassa Likilaskuisessa maustekakussani oli tapahtunut sama ilmiö, kun olin lisännyt raaka-aineet väärässä järjestyksessä eli sokeri ja voi – kananmunat – puolukkasurvos – jauhoseos, kun sen olisi pitänyt olla sokeri ja voi – kananmunat – jauhoseos – puolukkasurvos. Sillä seurauksella, että puolukan happo juoksetti (denaturoi) kananmunan
Kampasimpukoiden sijaan joulukuun MG klubissa sukelletaan sinisimpukoiden maailmaan Ismo saattoi olla humalassa, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että norjalaiset, oluessa kypsennetyt sinisimpukat olivat paljon mehevämpiä ja pehmeämpiä kuin valkoviinissä marinoidut kohtalotoverinsa. Simpukoiden kohtalotoverit. Oluttuoppisen äärellä sitten pohdimme syvällisiä norjalaisessa kalastajakylässä ja mietimme, mikä viinissä voisi vaikuttaa simpukoiden rakenteeseen. Humalan haihduttua myimme ajatuksemme myös
Suolainen, rasvainen ja mehevä. Siinäpä se on kaikkein makoisimman pekonin resepti kiteytettynä - ainakin MG klubilaisen raadin mielestä marraskuussa 2013. Teoriasta viis. Ensin kylläyritin lähestyä tuotakin jaloa tuotetta teoreettisesti. Kaiken sen jälkeen, kun pekoniin on saatu ruolakylpyjen, riiputuksen ja savustuksen avulla syntymään juuri parahultainen täyteläisyys, makeus, suolaisuus ja savuisuus, on se vielä paistettava
Tutustuin pinnallisesti William Coppettiin etsiessäni tietoa pekonista. Kynämies ja maanviljelijä, köyhien ja sorrettujen puolustaja, korruption ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kritisoija. Mies, joka eli vuosina 1763-1835. Mutta mitä siitä pekonista? No, kirjassaan Cottage economy - jossa on muuten hienoa tekstiä leivästä - hän kirjoittaa pekonista kauniisti jotenkin näin: Pari siivua pekonia vahvistaa kansallista harmoniaa enemmän