Suolainen, rasvainen ja mehevä. Siinäpä se on kaikkein makoisimman pekonin resepti kiteytettynä - ainakin MG klubilaisen raadin mielestä marraskuussa 2013. Teoriasta viis. Ensin kylläyritin lähestyä tuotakin jaloa tuotetta teoreettisesti. Kaiken sen jälkeen, kun pekoniin on saatu ruolakylpyjen, riiputuksen ja savustuksen avulla syntymään juuri parahultainen täyteläisyys, makeus, suolaisuus ja savuisuus, on se vielä paistettava
Tutustuin pinnallisesti William Coppettiin etsiessäni tietoa pekonista. Kynämies ja maanviljelijä, köyhien ja sorrettujen puolustaja, korruption ja yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kritisoija. Mies, joka eli vuosina 1763-1835. Mutta mitä siitä pekonista? No, kirjassaan Cottage economy - jossa on muuten hienoa tekstiä leivästä - hän kirjoittaa pekonista kauniisti jotenkin näin: Pari siivua pekonia vahvistaa kansallista harmoniaa enemmän
No pienet yksityiskohdat! Onhan se keksitty ennenkin, ja keksittiin jälleen kerran lokakuun MG klubissa. Pimenevässä lokakuun illassa Prinsessantiellä pohdittiin, lisääkö valkuaisvaahto leivonnaisen kuohkeutta. Entä onko sillä mitään merkitystä, lisääkö vaahdon nipottajien ohjeen mukaan "varovaisesti käännellen" vai saako sen sekoittaa taikinaan ihan normisti kauhaa heiluttamalla? Hämmästyin jälleen, miten pieniä eroja maistamiseen keskittyvä raati pystyy
Syksy sähähti liikkeelle ja kiihdytti vauhtiaan niin, että kaahattiin Tatun kanssa henkisesti heti tammikuulle. Niin me päätettiin tehdä lokakuun MG klubissa blinejä. Tai no.Tosiasiassa viime klubi-illassa sovittiin, että pohditaan kuplia ja tehdään kohokasta tai kakkuja, mutta sitten Tatu joutui koulutukseen, eikä meillä olekaan aikaa kakkujen leivontaan. Tutkitaan siis kuplia blinien avulla, jotka syntyvät
, ei epäilystäkään. Tämä käy ilmi muun muassa siitä suunnattomasta määrästä tutkimuksia, joita makkarasta on tehty vuosikymmenten saatossa ja edelleenkin tehdään. Makkara on ollut osa ruokakulttuuria ainakin muinaisesta Egyptistä asti, eikä sen suosio näytä laantumisen merkkejä. Miksi pitäisikään. Suomalaiset syövät makkaraa keskimäärin reilut parikymmentä kiloa per nuppi vuodessa, mikä tarkoittaa keskimäärin viiden sentin
”Otetaanko syksyn ensimmäiseksi teemaksi makkara?”, kysyin toukokuussa Tatulta, joka sanoi, että ”Eikös kaikki ole kesän jälkeen kyllästyneitä makkaraan?”, johon minä sanoin, että ”Tuo varmaan tarkoitti, että ’Kyllä’!” Sain nimittäin ystävältäni makkaramestarilta niin hyvän makkara-aiheisen tutkimuskysymyksen, ettei sitä voinut jättää sikseen: ”Miksi rasva pitää lisätä makkaramassaan aina jääkylmänä?”, hän kysyi minulta, kun joku makkarakurssilainen