”No kumpi oli parempi, kannella vai ilman?” kysyi aviomies, kun tulin kotiin MG klubin tapaamisesta. ”No mistä minä tiedän, minähän vain tutkin näitä asioita!”, sanoin minä. Ja se on totta. Jälleen kerran kokeemme opetti jotakin ja tuotti uusia kysymyksiä, johon voi tulevaisuudessa etsiä vastauksia. ”Asia on näin-niin-niin, mutta voi ne olla myös niin-niin-niin!”,
Syksyn MG klubit alkavat perinneruoan ja karjalanpaistin merkeissä, josta FB sivu täällä. Pidin elokuussa luennon, jossa pohdin karjalanpaistiohjeiden tekniikkaosioista erityisesti kohtaa: kansi päällä vai ilman kantta. Monissa ohjeissa ei mainita mitään kannesta tai kannettomuudesta. Joissakin taas annetaan hyvinkin tarkat ohjeet tyyliin: Aseta vuoka uuniin ilman kantta noin 1 tunniksi (lt 225-250C); laita kansi
Syksyn MG klubit jatkavat perinteiseen aikaan aina kuukauden 3. maanantai klo 17-noin 19. Paikka muuttuu siten, että tapaamiset järjestetään syksyn ajan Teurastamolla. Laitan tarkempaa tietoa sivuille pikapuoliin.
Kannattaa kuunnella alkuun tämä J Karjalaisen taltiointi vuodelta 1985 Tampereella. Kohdassa 2 min 10 sek on hyvä siirtyä eteenpäin. Enpä tiennyt, että parsa tuli Suomeen 1800-luvun puolen välin tietämillä Krimin sodan aikaan Viaporin eli Suomenlinnan kautta, jossa sen viljely aloitettiin upseerien juhlia ilostuttamaan. Tai ainakin Tatu tiesi näin kertoa (en löytänyt tähän tietoon
Parsa olkoon kevään viimeisen MG klubin testimateriaali. Mitäpä siitä on viisaat kertoneet? Under Pressure –kirjassa Thomas Keller neuvoo kypsentämään valkoisen parsan maidossa, johon on lisätty ripaus suolaa ja sokeria. Pitäisi vähentää karvautta. Sous vide –ohjeessa 8 isoa parsatankoa ja 55 g suolalla ja sokerilla maustettua maitoa suljetaan vakuumipussiin ja kypsennetään vesihauteessa 85 ˚C:ssa
Sekä tämä blogi että sen pitäjä ovat olleet viime aikoina erinäisten katastrofien kourissa. Yhtäällä on blogi tyhjentynyt vanhoista postauksista (ja jäljelle jääneetkin ovat kärsineet ulkonäkövaurioita) ja toisaalla blogin pitäjä on tehnyt retken auton etupuskurista suojatien kautta Töölön tapaturma-asemalle (kiitos vaan sinne Töölööseen hienosta hoidosta!) ja sieltä vihdoin kotiin toipumaan. Tosi harmi, että blogin