Koko ajanhan me keittiössä uutetaan: kardemummasta aromeja pullataikinaan, neilikasta tulta jouluglögiin, vaniljatangosta kotoisat tuoksut melkein mihin vain mausteista syviä aromeja kastikkeeseen, laakerinlehdestä lihakeittoon, ja teelehdistä tai kahvinporoista uutamme virkistävät juomat. Usein uutos on “juuri hyä”, niinkuin meänkielellä sanotaan, mutta toisinaan jokin menee pahasti pieleen. Teestä tulee kitkerää, lihakeittoon saippuainen sivumaku ja jouluglögi maistuu yskänlääkkeelle. Silloin

Infuusio tämäkin ja hieno infuusio onkin. Tähän tutustutaan klubi-illassa 12.9.2016 Ensiksikin kiitokset Väinölle ja Jarille, jotka saattelivat minut takaisin ruotuun, kun sekoitin törkeästi terminologiaa.  Infuusio on tosiaan infuusio, eikä suodatus taikka perkolaatio puhumattakaan keittämisestä, joissa kaikissa tapahtuu aineiden uuttumista liuottimeen, kuten veteen, öljyyn tai alkoholiin. Uute eli infuusio syntyy usean ominaisuuden yhteisvaikutuksesta.  Ensin

Kaikki tykkää nyt infuusioista. Syyskuussa käynnistyvät taas MG-klubi -illat ja ne aloitetaan muodikkaasti infuusioilla.  Kaikkihan niitä nyt juo ja kaikki ostaa kaikenlaisia laitehärpäkkeitä, joilla tehdään uusia infuusioita. Minäkin ostin. Ja Tatu.  Sellaisen vakuumisifonin. Se on kaunis ja sillä saa kahvinkeittoon ihanaa dramaatiikkan tuntua, mutta se taitaa olla perustoiminnoiltaan ihan sellainen 70-luvun pulputuspannu eli

MG klubimme kevään viimeinen retki tehtiin Helsinki Distilling Companyn tiloihin Helsingin Teurastamolle. Sen jälkeen, kun olimme tehneet kuukauden maistot – tällä kertaa viskillä – suuntasimme HDC:n tiloihin tutustumaan, kuinka tehdään palkittua suomalaista giniä. Ja muutamaa muuta artesaanitislaustuotetta. Pelkästään tislauslaitteisto humallutti kauneudellaan. Sitä esitteli meille Mari Kuivanen, joka pudotti meidät kaninkoloon ja talutti porukan halki gininvalmistuksen